Eläin­lää­kä­ri Swanl­jung oli ko­ti­seu­tu­ra­kas kan­san­mies

Vuonna 1907 otetussa kuvassa vasemmalta Olga Lagerstam, Elin Swanljung (Jonin vaimo), Alma Schalin ja kaksi poikaa (toinen vasemmalla puolella ja toinen seisoo), John Swanljung, Sophie Swanljung (Jonin äiti), Gordon Swanljung (Jonin veli), Florie Swanljung ja Joyce Swanljung.

Kuva: Swanljungien albumi

Piirieläinlääkäri, raatimies Karl Johan Swanljung oli kotiseuturakas mies. Kun joku oli moittinut hänelle Raahea, hänen kerrotaan vastanneen, ettei täällä oli pakko olla. Junalla pääsee näppärästi pois kaksi kertaa päivässä.

Merikapteeni Carl August Swanljungilla (1837-1896) ja Sofia-vaimolla (o.s. Montin, 1847-1939) oli 9 poikaa. Tytärtä heille ei syntynyt, vaan jokaisen synnytyksen jälkeen avustaja ilmoitti: ”En av den bättre sorten.”

Swanljungit asuivat Kirkkokadulla. Heillä oli karjaa. Kun lehmä poiki, teurastettiin usein vasikka. Vasikanlahti aiheutti sen, että kun iso veli vietiin katsomaan vastasyntynyttä pikkuista, hän tokaisi: ”Pidetäänkö vai lahataanko?” Tokaisija oli toiseksi vanhin poika Karl Johan, Joni, joka oli syntynyt 6.4.1872. Hänestä tuli aikuisena eläinlääkäri.

Samaan aikaan Johnin kanssa oli Nordströmille syntynyt potra poika, Henrik. Pojat kastettiin samasta kupista. Nuorille Raahe tarjosi kaupan ja merenkulun ammatteja. Henrik valitsi Raahen Porvari- ja Kauppakoulun. Joni teki toisenlaisen valinnan. Ruotsinkielisen alakoulun jälkeen hän aloitti opinnot Vaasan Lyseossa ja sai koulukortteerin sukulaisten luota. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1892.

Joni oli lapsuudessaan seurannut kotitalonsa karjanhoitoa ja todennut, että oli vaikeaa saada apua sairaalle eläimelle.

Koska Suomessa ei tuohon aikaan ollut mahdollista opiskella eläinlääkäriksi, Jonin oli lähdettävä Kööpenhaminaan opiskelemaan.

Kahdeksan vuoden ajan hän asui kylmissä vinttihuoneissa. Kesälomilla hän harjoitteli ammattia Suomessa. Kummisetä Ivar Frieman rahoitti opintoja.

Äiti kirjoitteli pojalle ahkerasti. Kirjeet kulkivat perille osoitteella: Veterinärstuderande John Swanljung Köpenhamn. Vuonna 1901 Veterinär och Landbojskole oli suoritettu.

Valmiille eläinlääkärille oli tarjolla 35 työpaikkaa. Hän valitsi Ylivieskan piirieläinlääkärin viran, koska se oli lähinnä Raahea. Vuonna 1901 hän solmi avioliiton Elin Sofia Elisabet Lagerlöfin kanssa. Joni teki usein virkamatkoja junalla ja Elin-vaimo muistutti hänelle, ettei pidä hypätä junasta ennen kuin se on pysähtynyt.

Vuonna 1909 Joni osti Brahenkatu 21-talon 16.500 markalla, koska hän sai luvan hoitaa piirieläinlääkärin virkaa Raahesta käsin. Pariskunta ei saanut omia lapsia. Heillä oli kaksi kasvattitytärtä: Hertta Hilma Johanna (s. 1904) ja Gertrud Cecilia Matilda, Järe (s. 1918).

Kim-koira (s. 1911) oli eräs Swanljungin perheen koirista. Kun hän istui isäntänsä paikalla juorupeilin ääressä, ohi kulkijat vilkuttivat hänelle.

Swanljungeilla ei ollut omaa karjaa mutta koira on aina kuulunut perheeseen. Joni oli innokas hevosmies ja tuomaroi ravikilpailuja. Usein hän saikin kilpahevosella kyydin maatilalle, jossa apua tarvittiin.  Hänen vakituinen autonkuljettajansa oli Simo Kulju. Sodan alettua Kuljun ei tarvinnut lähteä rintamalle, koska eläinlääkäri tarvitsi kuljettajan.

Kasvattitytär Järe solmi avioliiton Guy Swanljungin kanssa alkuvuodesta 1939. Marraskuussa syntyi esikoinen Pertti. Pariskunta sai neljä lasta.

He asettuivat asumaan Jonin ja Elinin taloon. Sotavuosina Joni oli nuoren perheen tuki ja turva.

Pertti ja Inga muistelevat isoisä Jonia lämmöllä.

– Me päästiin toisinaan kyytiin, jos oli tiedossa lyhyt reissu, he kertovat. Pertti sai istua edessä ja avata portin, kun saavuttiin perille. Jonilla ei ollut koskaan autoa eikä polkupyörää. Hän teki töitä 80-vuotiaaksi.

Jonilla oli tapana istuskella juorupeilin äärellä, jolloin ohi ajaneet hevosmiehet nostivat hänelle kättä. Kun isoisän tuolilla istui Kim-koira, hänellekin huiskutettiin.

Kesäpaikka Ruottalossa oli tärkeä. Joni oli kotiseuturakas. Hän osti ja lahjoitti esineitä museolle. Hänen elämänsä päättyi 28.10.1952.