Mainos: Tutustu Raahen Seutu Digiin eurolla kuukausi - tilaa tästä

Ihan­teel­li­sen lapsen kuva on ka­peu­tu­nut

Professori Juha T Hakalan mielestä elämme diagnoosikeskeisessä maailmassa, jossa ihanteellisen lapsen kuva on kapeutunut.

Kasvatustieteilijä Juha T Hakala puhtui Ruukin yläkoululla keskiviikkona turvallisen arjen tärkeydestä.
Kasvatustieteilijä Juha T Hakala puhtui Ruukin yläkoululla keskiviikkona turvallisen arjen tärkeydestä.

Kasvatustieteiden professori Juha T Hakala tietää, että nykyaikaisessa koulussa ja jo aiemminkin, lapset diagnosoidaan. Kuvaavaa hänelle on opettajatuttavansa esimerkki alkusyksyn 19 oppilaan ekaluokasta, jossa jo kahdeksalla lapsella on joku diagnoosi. Tiedetään myös, että diagnoosien määrä lisääntyy, mitä pidemmälle koulua käydään.

Hakala epäilee, että hänellä itselläänkin olisi varmaan annettu jokunen diagnoosi koulua aloittaessaan. Hän kuitenkin selvisi 60-luvun lapsena ilman niitä, vaikka koulukäynti ei ollutkaan aina helppoa. Hän löysi myös elämänpolkunsa sattuman kautta, kuten moni muukin tekee.

Nykyajalle tyypillistä on, että on hyvin tiedossa, millainen on normaali ja epänormaali lapsi.

–Ihanteellisen lapsen kuva on kapeutunut. Meillä on hirveä tarve luokitella lapset. Kaikilla ongelmilla pitää olla joku nimi.

Hakalan mukaan ollaan tilanteessa, jossa on niin hirveä kiire testailla ja luokitella lapsia, että apua ei esimerkiksi oppimisvaikeuksissa ehditä sitten antaakaan.

Hän sanookin, että tärkeämpää olisi miettiä, kuinka lasten itsetuntoa voidaan rakentaa, eikä se, millaisen diagnoosin lapsi saa.

Myös vanhemmat ovat välillä hukassa erilaisten kasvattamistapojen kanssa. Hakala kannattaa tervettä maalaisjärkeä. Hän korostaa, että lapset eivät ole vailla ihmeellisiä asioita . Arjen turva, säännöllinen rytmi, ja yhdessä tekeminen ja ruokaileminen riittävät.

Kun hän kysyi omalta 4-vuotilaalta tyttäreltään, mitä tyttö haluaisi isän kanssa tehdä, oli vastaus, että jos "makoiltais olohuoneen lattialla ja oltais vaan". Lämpimimmät lapsuusmuistot liittyvätkin usein ihan tavallisiin arjen pikkuasioihin.

Kiireisen isän lapsi oli sanonut isälleen, että älä sano, että rakastat vaan rakasta minua.

–Jo pieni tyttökin tajuaa, mitä eroa on sanomisella ja tekemisellä.

Hakala sanoo, että liian usein leijaillaan kasvatustieteissäkin yläilmoissa. Vanhemman ei tarvitse olla kasvatusalojen asiantuntija osatakseen kasvattaa omaa lastaan. Tärkeintä on antaa perheelle aikaa. Sitä ei voi korvata tavaralla tai rahalla.

Vanhemman ei tarvitse olla kaveri, vaan auktoriteetti. Lapsi tarvitsee turvakseen aikuisen.

Hakala antaa ohjeita myös perheiden äideille, että he antaisivat tilaa myös isyydelle kodissa, eivätkä omisi kodin sisäpuolista elämää kokonaan omalle vastuulleen.

Vastuuta lapsesta ei voi sysätä koululle, vaan perhe ja koti ovat edelleenkin lapsen tärkein hyvinvoinnin lähde.

Hyvinvointia ei todellakaan pelkästään materia vaan, luottamus, osallisuus, turvallisuus, terveys, aika. perhesuhteet, tasa-arvo ja ystävät.

Kasvatus on luottamusta, ajan antamista ja pieniä väsymättömiä hetkiä.

–Kasvattaminen on kohtaamista, se ei ole mikään suoritus,

Hakala nostaa ongelmaksi sen, että suomalaislapset joutuvat olemaan liian paljon ja liian nuorina yksin. Tämä näkyy muun muassa siinä, että suomalaislapset on Euroopan kärjessä nettipornon katselussa. On liian paljon alakoululaisia, jotka tulevat joka päivä tyhjään kotiin,.

Tietokoneella ja ruudun ääressä vietetään aivan liian paljon aikaa.

Hakala kertoo, että esimerkiksi aivotutkijoiden suosittelemat ruutuajat ovat lapsille todella pienet. Alle 3–vuotiaille sitä ei suositella ollenkaan 3—7–vuotiaille vain puoli tuntia, 7—12–vuotiaille yksi tunti ja, 12—15 vuotiaille puolitoista ja yli 16–vuotiaillekin vain 2 tuntia päivässä.

–En ole digivihaaja, mutta suhtaudun kriittisesti. Tästä on hyvin vaikea antaa selkeitä käyttäytymismalleja.

Silti perheiden ahdinkoa lisää myös köyhyys, joka on lisääntynyt jopa 90-luvun lamavuosista. Hakalan mukaan köyhyydestä kärsii Suomessa tällä hetkellä noin 120 000 lasta. Suomalaista lasta uhkaa myös riskikäyttäytymisen vaarat, tupakointi, humalahakuinen juominen ja itsemurhat.

Tuoreen nuorisobarometrin mukaan omaan tulevaisuuteensa suhtautuu kuitenkin luottavaisesti 83 prosenttia nuorista. Suomen ja maailman tulevaisuuteen nuorten suhtautuminen on jo paljon heikompaa.