Jou­lu­ik­ku­na 14: Ly­bec­ke­rin koulun his­to­ria on voi­ma­nais­ten his­to­riaa

Lybeckerin koulu toimi Reiponkadulla yli sata vuotta vuodesta 1859 vuoteen 1984. Nykyisin Sofian talossa toimii Pertti Vuoren ateljee-galleria.
Lybeckerin koulu toimi Reiponkadulla yli sata vuotta vuodesta 1859 vuoteen 1984. Nykyisin Sofian talossa toimii Pertti Vuoren ateljee-galleria.
Kuva: VESA JOENSUU

Lybeckerin koulun historia on voimanaisten historiaa. Koulun perustaja Sofia Lybecker (o.s. Franzen, 1816 – 1847) halusi perustaa koulun köyhiä tyttöjä varten. Hän toteutti ennakkoluulottoman unelmansa lähipiirinsä vastusteluista huolimatta.

Sofian unelma köyhien tyttöjen koulusta toteutui vuonna 1844. Koulu toimi aluksi vuokratiloissa. Sofian sisar Helene Bergbom lahjoitti miehensä kanssa Reiponkadulta ostamansa talon Lybeckerin koulutiloiksi vuonna 1859. Taloa kutsutaan nykyään Sofian taloksi.

Lindmanin tytöt

Kun merimiehen vaimo Kaisa Lindman jäi nuorena leskeksi ja neljän lapsen yksinhuoltajaksi, hän huomasi kuinka tärkeää koulutus on naisille. ”Miten hyvä olisi ollut saada enemmän kouluoppia”, tiedetään Kaisan pohtineen.

Mamsellit pitivät koulujaan vuokratiloissa ja kun Kaisa sai tietää uuden koulumamsellin tyttärineen saapuvan Raaheen, hän tarjosi kahta huonetta vuokralle. Hän järjesti asiat niin, että hänen isoimmat tytöt saivat koulutusta huushollihommia vastaan. Naapurit naureskelivat, että ”Lindmanska se kouluttaa tytöistään pappeja”.

Turhaan ei tyttöjen koulutus mennyt, sillä Lindmanin sisarukset pääsivät työskentelemään Lybeckerin tyttökoulun ensimmäisinä opettajina: Susanna vuosina 1844-1851, Elisabeth vuosina 1851-1870.

Väävistoolin valtiatar

Lybeckerin koulua vuosikymmenet johtanut Olga Kristiina Sarkkila (1872-1964) oli seppämestari Juho Sarkkilan tytär. Hän oli saanut taidon käsitöihin verenperintönä. Hän meni Lybeckerin käsityökouluun saatuaan päästötodistuksen Raahen ylemmästä kansakoulusta vuonna 1886. Hän oli epätavallisen lahjakas kudonnassa.

Oppilaat muistavat, että Olga oli vaativa ja tarkka opettaja, mutta osasi antaa palautetta positiivisella tavalla. Olgalla oli myös hauskoja sanontoja, joilla höysti opetustaan. ”Opettaja Sarkkila oli hirviän tärkiä näkönen ja jämpti, mutta jakso aina olla hirviän ilonen, en muista, että se ois koskaan suuttunu.” muistelee yksi oppilas.

Olga Sarkkila pyysi johtokunnalta eroa opettajan tehtävästään vuonna 1945. Hän oli tuolloin 73-vuotias. Hän eli 92-vuotiaaksi. Elämänsä viimeisinä vuosina hän kirjoitti muisteluksiaan jälkipolvia varten.

Polkkapitäjästä meren äärelle

Kun Säkkijärvellä syntynyt Kerttu Husu oli Helsingissä kursseilla kesällä 1945, hän kuuli raahelaiselta kurssitoverilta, että Lybeckerin koulussa Raahessa on työpaikka avoinna.

Kertulle paikka oli mitä sopivin, sillä opettajalle kuului koulun yhteydessä ollut kahden huoneen asunto. Nyt hän pystyi ottamaan äitinsä hoivissa olleen pienen poikansa (s. 1940) luokseen. Keittiö oli yhtä kuin hella opetustilojen nurkassa. Se oli värjäyksiä tehtäessä myös koulun käytössä.

Säkkijärveltä kaksi kertaa evakkoon lähteneenä hän muisteli vuonna 1994 Raahen Joulu -lehdelle antamassaan haastattelussa ajatelleensa, että täältä voisi harpata suoraan lahden taakse, jos vielä kerran olisi lähdettävä evakkoon.

Kertun kausi alkoi materiaalipulan merkeissä. Kaikista käsityökoulussa tarvittavista tarvikkeista oli pulaa. Villoista kehrättiin lankoja, ja niiden loputtua purettiin vanhoja vaatteita ja kehrättiin niistä lankaa. Loimilankoja oppilaat saivat purkamalla vanhoja virkattuja peitteitä. Vilkkaan mielikuvituksen avulla materiaaleja kehiteltiin, ja koulun toimintaa jatkettiin sinnikkäästi sodan jälkeisestä lamasta huolimatta.

Kertun aikana Lybeckerin käsityökoulun omistuspohja muuttui valtionapua saavaksi laitokseksi. Nimi muuttui Naiskotiteollisuuskouluksi vuonna 1951.

Vuonna 1964 koululle perustettiin ompeluosasto, jossa pukuompelu oli pääaineena. Vaatteet ommeltiin ensiksi itselle, mutta taitojen karttuessa tehtiin myös tilaustöitä. Esimerkiksi vuonna 1973 ommeltiin Raahen kansanpelimanneille esiintymisliivit ja sarjatyönä valmistettiin sairaalatekstiilejä.

Kerttu Husu toimi virassa 33 vuotta jääden eläkkeelle 1.8.1978. Hänen jälkeensä koulua luotsasi Auli Kananen vuoteen 2008 saakka.

Uusi koulurakennus

Lybeckerin opisto on toiminut uusissa tiloissa vuodesta 1984. Sofian Talo on taiteilija Pertti Vuoren työtila ja ateljee. Yhdessä huoneessa on pieni koulumuseo.