Jou­lu­ik­ku­na 15: Pit­kän­ka­rin­ka­dul­la elet­tiin kuin yhtä pihaa

Rantakadun ja Pitkänkarinkadun kulmatontti tunnettiin ennen Karlundin pohjoisena. Sunnuntain jouluikkunan voi bongata talon Pitkänkarinkadun puoleiselta seinustalta.
Rantakadun ja Pitkänkarinkadun kulmatontti tunnettiin ennen Karlundin pohjoisena. Sunnuntain jouluikkunan voi bongata talon Pitkänkarinkadun puoleiselta seinustalta.
Kuva: Vesa Joensuu

Rantakadun ja Pitkänkarinkadun kulmassa olevaa tonttia on kutsuttu Karlundin pohjoiseksi. Kulmatontin ja talon omisti 1900-luvulla merimies Matti Karlund. Koska hän oli paljon poissa Raahesta, hänen asioitaan hoiti jonkin sortin ”edunvalvoja”. Talossa asui vuokralaisia.

Pihapiirissä oli Rantakadun puolella pieni talo, jossa vuokralaiset asuivat, lisäksi oli muutama talousrakennus: liiteri ja ulkohuussi, ei navettaa eikä tallia. Piharakennuksen päässä oli kiviraunio, jonka alkuperää ei tiedetä. Pitkänkarinkadun puolella ei ollut rakennuksia. Talo oli pitkään tyhjillään.

Nykyisin katujen kulmassa seisoo kahden perheen kulmatalo, joka valmistui vuonna 1999.

Rantakadun puolella

Rantakadun puolella Karlundin naapurina sijaitsi Ruusa Ailosen (myöh. Luttinen) omistama iso vinkkelitalo, jossa asui hänen lisäkseen vuokralaisia. Talossa oli kaksi sisäänkäyntiä: toisesta mentiin Ailoselle ja toisesta hyyryläisten huoneistoon, joka käsitti keittiön ja huoneen. Tällä paikalla sijaitsee nyt kolmen perheen rivitalo.

Pienen mäen päällä keskellä korttelia seisoi Jussi ja Hilda Brunin talo. Hildalla oli kangaspuut ja hän kutoi mattoja tilaustyönä kaupunkilaisille. Ihmiset leikkasivat käytetyt vaatteet matonkuteiksi. Naapuruston naisväki kokoontui saksien kanssa uusia mattoja suunnittelevan kotiin. Matonkuteet leikattiin porukalla ja kahvipalkalla. Lapset saivat keriä matonkuteita kerälle.

Saunattomuus ei ollut mitenkään erikoista eikä se ollut mikään ongelma. Naapurit kävivät Brunin saunassa. Mikkolan pappa kuskasi hevosella saunaveden Jaakopin lähteestä suurissa tynnyreissä. Jussi lämmitti saunan. Saunaan juostiin pihojen poikki tai kierrettiin katujen kautta. Talvella vinkkelit jaloissa.

Pitkänkarinkatu 3

Reino Mikkolan talo sijaitsi Pitkänkarinkatu 3:ssa. Mikkolalla oli leppoisan rauhallinen Osmo-hevonen ja 4 lehmää. Monet naapurit ostivat heiltä tinkimaitoa. Lehmät laidunsivat Pitkänkarinkadun varrella sillä alueella, joka nyt on puistona.

Pitkänkarinkatu 9:ssä asuivat Viitamäet. Heidän Tessu-koiransa sai ajan tavan mukaan juoksennella vapaasti. Se toi kerran Viitamäelle Mikkolan Reinon tossut. Kerran koira haalasi heille Mikkolan hevosen länget. Eikä siinä vielä kaikki! Eräänä päivänä Tessu toi narun nokassa Osmo-hevosen. Talon paikalla on nyt kerrostalo.

Pitkänkarinkatu 5

Pitkänkarinkatu 5:ssä asui neiti Anni Mikkola, joka työskenteli meijerin maitokaupassa. Pihamökissä asui Erkki Viitamäen äidinäiti. Yhtenä kesänä ennen juhannusta Helmi Viitamäki kolmen siskonsa kanssa meni äitinsä mökille tekemään juhannussiivousta. Lapset olivat mukana touhussa tai ainakin pyörivät jaloissa haittona. Miten lienee poikaviikareilla tullut mieleen hilata mattopiiska lipputangon nokkaan. No, siitähän syntyi hirmuinen mekkala. Pojat saivat korvanmakiaa täyslaidallisen. Isä Viitamäki pelasti tilanteen: saatuaan mattopiiskan alas hän maalasi lipputangon. Anni Mikkola heltyi niin, että tarjosi pihamaalla kahvit koko porukalle. Talon paikalla on nyt kerrostalo.

Pitkänkarinkatu 7

Pitkänkarinkatu 7:ssä sijaitsi kaksi huonetta käsittänyt talo, jossa asui neiti Hilma Märsylä. Naapuruston poikaviikareilla oli tapana toisinaan kiusata Hilmaa, mutta toisinaan he auttoivat vanhusta pienissä askareissa: hakivat vettä Jaakopin kaivosta ja sen sellaista. Talon paikalla on nyt kerrostalo.