Jou­lu­ik­ku­na 24: Ruis­ku­huo­neen ikkuna avautuu aattona – nyt lyysaa koko kau­pun­ki

Perinnettä noudattaen Wanha Raahe lyysaa tänäkin vuonna, ainakin 24 ikkunaa on koristeltu kaupunkilaisten iloksi. Jouluaaton ikkunan voi bongata Ruiskuhuoneelta.
Perinnettä noudattaen Wanha Raahe lyysaa tänäkin vuonna, ainakin 24 ikkunaa on koristeltu kaupunkilaisten iloksi. Jouluaaton ikkunan voi bongata Ruiskuhuoneelta.
Kuva: Vesa Joensuu

Ruiskuhuoneen tarina alkaa vuodesta 1906. Kaupunki oli edellisenä vuonna hankkinut uutta palontorjuntakalustoa ja suuri höyryruisku kaipasi asianmukaisen tilan. Uusi komea rakennus nousi entisen vaatimattoman ruiskuhuoneen läheisyyteen nykyisen Pakkahuoneen museon naapuriksi.

Höyryruiskun vaatimien tilojen lisäksi uuteen rakennukseen tehtiin asunto ruiskunhoitajalle.  Asunto käsitti keittiön ja kamarin. Vuosien saatossa Ruiskuhuoneessa asui perhe toisensa jälkeen: oli ruiskunhoitajia ja palopäälliköitä.

Kaupunki lyysasi jouluaamuna

"Aamulla sitten remahti kaupungissa valloilleen joulumeno jo neljältä, viideltä. Kirkonmeno alkoi kyllä vasta kuuden aikana, mutta sitä ennen piti saada ikkunat loistamaan, neljällä kynttilällä jokainen katupuolen ikkuna, sekä joulukuusi palamaan kaikessa komeudessaan. Sillä jo ennen viittä, neljältäkin, ajaa helisti Pattijoki ja Kopsankylän metsäkansa kaupunkiin kelloissa ja kulkusissa, reki täynnä talon perhettä. Ennen kirkkoon käyntiä maakansa ’ookasi’ ympäri kaupunkia ihaillen porvarien monilukuisia ikkunoita, jotka kahta puolta katua, vieri vieressä monin kynttilöin loistivat ja välkehtivät, niin että kaupungin parhaat kadut olivat kirkkaina valokäytävinä.

Pimeästä lumisesta korvestaan tullut Kopsankylä ajeli kuin taivaan tanhuoita ihaillen ikkunoita, ihaillen joulukuusia, jotka loistivat toinen toistaan kirkkaammin. Sillä porvarien rouvat ja tyttäret olivat kilvan pukeneet joulupuutaan, kuka komeimman osaisi rakentaa. Katseltuaan kaupungin pattijokiset ja Kopsan miehet ennättivät vielä pikku maksusta kyyditä hevosettomia kaupunkilaisia kirkkoon kuorman toisensa jälkeen.” (http://www.kirjastovirma.fi/raahe/wanharaahe/juhlapaivia)

Joulupäivä, joka oli kukonaskelta pitempi, vietettiin kotona. Tapanina kierreltiin kaupungilla joulukuusia ihailemassa. Kakliinikin veti vaimoaan, joka oli huonosti voipa, ettei jaksanut kävellä, vesikelkalla ruumenkoriin peitettynä. Talon kohdalla, jossa oli joulukuusi, mies nosti peitettä ja sanoi: ”Katoppa, kultani kuusta.”

Perinnettä noudattaen Wanha Raahe lyysaa tänäkin vuonna, ainakin 24 ikkunaa on koristeltu kaupunkilaisten iloksi.