Mainos: Tutustu Raahen Seutu Digiin eurolla kuukausi - tilaa tästä

Kak­sois­tut­kin­to­lai­nen kes­kit­tyy

Kaksoistutkinnon suorittaminen ei Arttu Säilyn mielestä vaadi ylimaallisia kykyjä, mutta keskittymisen taito on tarpeen.

Arttu Säily poistaa glooriaa kaksoistutkinnon ympäriltä: se ei tarvitse ylimaallisia kykyjä. Ensi lauantaina kuvataan, mutta kuvaajana ei ole Arttu.
Arttu Säily poistaa glooriaa kaksoistutkinnon ympäriltä: se ei tarvitse ylimaallisia kykyjä.
Arttu Säily poistaa glooriaa kaksoistutkinnon ympäriltä: se ei tarvitse ylimaallisia kykyjä.

Kolmen vuoden puserrus takana ja Raahen Seudussakin kuvannut Arttu Säily painaa ensi lauantaina Raahen lukiolla valkolakin päähänsä. Takataskussa ovat jo edellisenä päivänä Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta saadut media-assistentin paperit.

–En halunnut pelkkää lukiota ja media-ala alkoi kiinnostaa Lybeckerin tututustumiskäynnin jälkeen, kertaa Säily.

Lukion hän kertoo olleen plan B, varasuunnitelma, joka mahdollistaa jatkossa mitä monipuolisimmat opiskelut, jos media-ala ei jostain syystä aukenisi. Kaksoistutkinnolla mikään ovi ei sulkeudu.

Kestävyyslaji

Moni päivittelee kaksoistutkinnon työllistävyyttä, mutta Arttu Säily ei lähde rakentamaan sädekehää päänsä ympärille. Ehkä suurin haaste oli pitkähköt työpäivät. Opiskelu vaatii keskittymistä, kun Lybeckerillä vedetyn täyden opiskelupäivän päälle odottamassa saattoi olla vielä 75 minuuttia lukiomatematiikka. Lukion tunteja saattoi olla myös aamukahdeksasta muiden lybeläisten vetäessä hirsiä kymmeneen.

Ehkä pitkän pinnan vaatimuksesta kertovat myös karut luvut, joiden mukaan Artun kanssa yhtä aikaa aloittaneista noin 20 kaksoistutkintolaisesta vain neljä selvisi maaliin. Kaksi Lybeckeriltä ja kaksi Raahen Porvari- ja Kauppakoulusta.

Sitoutumista vaatii puolestaan se, että kaikille tunneille ei ole mahdollista päästä. Silloin pitää opiskella itsekseen, mikä ei kaikilta onnistu. Arttu itse paljastaa pyrkineensä imemään tunneilla kaiken mahdollisen, niin pitkän koulupäivän jälkeen ei suureen kotiurakointiin ollut tarvetta.

–Useimmat pystyvät tähän.

Kahden oppilaitoksen välin kulkemisen voisi ajatella aiheuttavan jo jakaantunutta persoonaa, mutta enemmän lybeckeriläiseksi hän tunsi itsensä kuin lukiolaiseksi. Lukion pakolliset matematiikan, englannin, ruotsin ja terveystiedon tunnit kaksoistutkintolaiset useimmiten kävivät jo tyhjentyneessä lukiossa, kun taas Lybeckerillä oltiin koulupäivien aikaan. Toki hän lukiovuosistakin otti kaiken irti vanhojen tansseineen ja penkkareineen.

Arttu Säily kiittää joustavuutta, jolla oppilaitokset järjestivät opinnot. Etuoikeutettuna hän pitää sitäkin, että neljän ryhmä sai pakollisissa aineissaan todella yksilöllistä opetusta. Joskus kuulemma liiankin yksilöllistä, mikäli poissa oli pari kolme.

Combat-kuvaajaksi

Kun juhlat on juhlittu ja yksi tavoite saavutettu, hyppää Arttu Säily Kreikan loman kautta heinäkuussa maastopukuun. Kajaanin varuskunta odottaa 19-vuotiasta, joka puolestaan toivoo voivansa hyödyntää asepalvelusta myös ammatillisesti. Tavoitelistalla on pääseminen combat-kuvaajaksi tai Ruotuväki-lehteen hyödyntämään mediataitoja ja hakemaan kokemusta. Jos joku ihmettelee, mikä on combat-kuvaaja, niin hän on monista elokuvastakin tuttu sotakuvaaja, joka kameran kanssa juoksee tilanteesta toiseen. Ehkä tekniikka on muuttunut sitten toisen maailmansodan, mutta kyse on sotatoimitilanteiden taltioimisesta.

–Propagandakuvaaja, velmuilee Säily.

Armeijan jälkeen Arttu Säily toivoo voivansa työskennellä jonkin aikaa omalla alallaan, mutta jatko-opinnotkin kiinnostavat jossain vaiheessa.