Maalla lapsuudessani oli jätehuolto holtittomalla mallilla. Perusratkaisu oli tunkio. Pihanperillä oli monttu, johon raijattiin isompi ja lahoamattomaksi ymmärretty. Palava poltettiin. Onneksi jätettä syntyi vähän. Sitä paitsi lehdet, lumput ja metalli olivat rahanarvoista tavaraa.
Muutamassa vuosikymmenessä maailma täyttyi huonolaatuisesta tavarasta. Kertakäyttöisyys löi itsensä läpi. Käytettyjen kemikaalien kirjo laajeni räjähdysmäisesti. Kaatopaikat täyttyivät muuttuen ympäristön kannalta aikapommeiksi. Pohjavesi vaarantui ensimmäisenä.
Samaan aikaan alettiin ymmärtää muutoksen tarve. Ensimmäisenä askeleena saatettiin jokainen asumus jätteiden käsittelyn piiriin. Lajittelu jäi vielä taka-alalle.