En lue Raahen Seudun tekstiviestipalstaa. Viestit painottuvat usein negatiiviseen, eikä kohteelle jää mahdollisuutta puolustautua. Lehteä selaillessani sattui palstalla kuitenkin oma nimi silmäkulmaani. Mutta se olikin kiitos, kiitos kolumnistani! Kiitos tuntui hyvältä ja laittoi minut pohtimaan.
Jos joku olisi sanonut 30 vuotta sitten, että kirjoitan kolumnia lehden pyynnöstä ja joku siitä kiittää, olisimme nauraneet makeasti yhdessä, minä ja äidinkielenopettajani. Tuosta ajasta tähän hetkeen on kuitenkin tapahtunut paljon. Se mikä kaikkea yhdistää, on oppiminen. Ihminen oppii kaikesta.
Oppiminen vaatii ainakin kahta asiaa.