–Ei minulla ole ollut mitään luomisen tuskaa, kirjoittaminen on kuin ihanaa leikkiä, Raahen kirjamessujen vieras, kirjailija Minna Rytisalo hehkuttaa raahelaisyleisölle.
Äidinkielen opettajana siviilissä työskentelevä Rytisalo kehitteli kirjansa tapahtumia tylsimmässä mahdollisessa tilanteessa – valvoessaan matematiikan kirjoitusten ylioppilaskokeita. Puolitoista vuotta myöhemmin Rytisalolla oli käsissään esikoiskirjansa Lempi, joka on kriitikoiden ja lukijoiden kehuma romaani rakkauden monista kasvoista Lapin sodan keskellä. Palkintoehdokkuuksia kahmineen Lempin käännösoikeudet on myyty useaan maahan.
–Kääntäjät tekevät todella tarkkaa työtä. Norjalainen kääntäjäni soitti esimerkiksi eräästä piirongista, että missä huoneessa se on ja mitä sen sisällä on. Olin aivan, että täh, pitääkö minun nyt miettiä, mitä jonkun kuvitteellisen piirongin kuvitteellinen sisältö mahtaisi olla, mutta norjaksi sillä on väliä, Rytisalo nauraa.
Parkki-kabinetin tiloihin on pystytetty Teemu Kakkurin kirjaklinikka. Suurennuslasilla teologian tohtori tiira tarkasti Anja Swanljungin klinikalle tuomia vanhoja, kauniita kirjoja.
–Voin kertoa, mihin nämä kirjat sijoittuvat ajallisesti tai aatteellisesti ja mistä ne on mahdollisesti hankittu.
Kakkurin mukaan vanhoissa suomalaisissa satamakaupungeissa, kuten Raahessa, oli liikkeellä yllättävänkin paljon kirjoja. Kaupunkiin saapui kirjansitojia, jotka myivät sitomiaan kirjoja kaupunkilaisille. Kirjat olivat arvokasta omaisuutta, jotka jätettiin perinnöksi jälkipolville.
–Itäsuomalaisissa vanhoissa perukirjoissa mainitaan kyllä eläimet ja muu irtaimisto, mutta ei kirjoja ollenkaan, Kakkuri sanoo.
Kiinnostavien luentojen ja esitysten lisäksi kirjamessuille väkeä houkuttelivat myös eri tahojen myyntipöydät. Ja vaikka lompakko olisikin jäänyt kotiin, bookcrossing-pöydästä luettavaa saattoi valita mukaansa ilmaiseksi. Luetun kirjan voi pistää eteenpäin, tai vaikka pitää itsellään.
–Bookcrossing hyllyjä löytyy ympäri Raahea, mutta tällaiset tilaisuudet ovat mukavia tapahtumia tavata muita harrastajia, kertoo pöydän äärellä päivystävä Christina Pönkkä.