1990-luvun alussa Kauppakadulta oli melkein mahdotonta löytää parkkipaikkaa. Wanha apteekki oli toiminnassa apteekkina eikä pelkästään museona. Oli urheiluliikettä, pubia ja jos jonkinmoista harrasteliikettä. Tuskin kukaan uskoi, että parilla liikenneratkaisulla eloisa Wanha Raahe hiljentyisi muutamassa vuodessa niin, että sen halki voi kulkea kauniina kesäpäivänä kohtaamatta matkalla ainuttakaan elävää sielua.

Makasiini Kauppakadun ja Brahenkadun kulmassa oli eräänlainen oman aikansa Tokmanni. Sieltä sai kaikkea ja halvalla, tai ainakin sellainen oli yrityksen imago. Lattiat narisivat jopa vaarallisen kuuloisesti, ja tavarat oli nostettu lastulevyistä väsättyihin laareihin, joita sitten rouvat yhdessä kiertelivät. Makasiinissa oli hiirenhiljaista. Vain vaatteet kahisivat ja ihmiset puhuivat kuiskaten, niin oli kaupunkilaisten kesken sanattomasti sovittu.