Oli lasten hiihtokisat, varmaan vuonna 2010. Poika oli osallistumassa. Ennen kisoja hän kysyi: olenko tyytyväinen, jos voitan. Vastasin, että totta kai olen tyytyväinen, jos voitat. Johon hän jatkoi: olet siis tyytyväinen, jos voitan. Minä heti korjaamaan: olen tyytyväinen, kun ylipäänsä osallistut. Johon poika: olet siis tyytyväinen, jos osallistun. Minä jo hätäännyin ja jatkoin: olen tyytyväinen, kun teet vaan parhaasi. Arvaat ehkä mikä oli seuraava kommentti. Piti luovuttaa ja sanoa, olen tyytyväinen sinuun huolimatta siitä mitä teet tai et tee.

Lapsi hakee hyväksyntää vanhemmiltaan. Arjen pienet asiat ja sanat usein jättävät ilmaan kysymyksen hyväksynnän ehdollisuudesta. Vanhempana hyväksyntää haetaan helposti ympäristöstä ja itseltään.