Maaliskuu joudutti suomalaisten digiloikkaa tavalla, joka harkitusti ja suunnitellen tuskin olisi toteutunut. Vapaaehtoinen eristäytyminen, etätyö, etäopetus, etäterveydenhoito ja virtuaaliset liikuntatuokiot ovat pakottaneet tutustumaan erilaisiin etätyössä tarvittaviin sovelluksiin ja ohjelmiin. Monelle ne ovat entuudestaan tuttuja, osa ottaa ne haltuun helposti ja osa hampaita kiristellen. Silti pitää muistaa, että edelleenkään kaikilla ei ole älypuhelinta tai internetiä.
Monissa tilanteissa etätyö sujuu, eikä lopputulos siitä kärsi. Esimerkiksi me toimituksessa olemme saaneet Raahelaisen ja Raahen Seudun synnytettyä viimeiset viikot pääsääntöisesti etäoloissa niin, ettei lukija sitä lehteä selaillessaan huomaa.
Etäoppiminen on monessa tapauksessa monin verroin vaikeampaa. Oppilaiden lähituen tarve vaihtelee ja opettajan on vaikeampi havainnoida, miten taidot karttuvat ja missä tarvittaisiin lisäapua. Tärkeintä on kuitenkin, että opettaja saa joka koulupäivä edes etäkontaktin jokaiseen oppilaaseensa.