Ky­syim­me, miten ko­ro­na­kuo­le­ma mää­ri­tel­lään – "Tässä asiassa ei ole ole­mas­sa mitään ab­so­luut­tis­ta to­tuut­ta"

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri varautui viime keväänä koronaepidemian etenemiseen myös hankkimalla kylmäkontteja, joissa vainajia voidaan säilyttää asianmukaisissa olosuhteissa. Kylmäkontit tuotiin Kontinkankaalle patologian laitoksen tuntumaan.

Kuva: Pekka Peura

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) saa tiedot koronavirustautiin liittyvistä kuolemista lääkäreiltä, sairaanhoitopiireistä ja väestötietojärjestelmästä.

Tartuntatautirekisterissä näkyy arvio koronakuolemien kokonaismäärästä. Lopullinen määrä varmistuu myöhemmin Tilastokeskuksen kuolinsyytilastoista.

– Siihen ei ole olemassa yksikäsitteisiä sääntöjä. Joka kerta kun ihminen kuolee, häntä hoitanut lääkäri miettii, mikä tämän ihmisen sairauksista tai vammoista on se, joka todennäköisimmin aiheutti kuoleman. Se merkitään peruskuolemansyyksi. Sen lisäksi voidaan kuolintodistukseen laittaa joukko myötävaikuttavia tekijöitä. Eli se on joka kerta sen kuolintodistuksen kirjoittaneen lääkärin pohdinnan tulos ja täysin hänen omatuntonsa asia, miten hän haluaa peruskuolemansyyn valita.

– Ihmisen pitää kuolla koronaoirein. On oltava selkeä peruste sille, miksi ihmisen katsotaan kuolleen juuri koronaan eikä esimerkiksi sydäninfarktiin. Se ei riitä, että ihmisellä on ollut korona ennen kuolemaa. Diagnooseja vaikeuttaa se, että valtaosalla koronaan kuolleista on ollut pitkäaikaissairauksia. Kuolemansyyn määrittäminen on helppoa, jos ihmisellä on vain yksi sairaus, johon voi kuolla.

– Asiaa monimutkaistaa myös se, että kuolintodistukseen korona on mahdollista merkitä kahdella tavalla, varmana tai todennäköisenä peruskuolemansyynä. Varma tapaus on todettu laboratoriokokeessa. Jos taas esimerkiksi hoitokodissa riehuu korona, joku kuolee samoin oirein eikä kaikista ole ehditty ottaa näytteitä, se voidaan merkitä kuolintodistukseen, mutta silloin käytetään epävarman diagnoosin koodia.

– Se on erittäin hyvä ja laaja kysymys. Ruumiinavauskaan ei välttämättä tuo ratkaisua, koska edelleen peruskuolemansyy on lääkärin johtopäätös. Parhaansa mukaan jokainen meistä tietenkin yrittää valita sen todennäköisimmän tekijän peruskuolemansyyksi, mutta tässä asiassa ei ole olemassa mitään absoluuttista totuutta. Tiedämme vain, että ihminen on kuollut, ja on joukko tekijöitä, joilla on siinä osuutta.

– Se on hyvin laaja kysymys, johon en pysty ottamaan kantaa. Eikä siihen vielä tällä hetkellä ole kenenkään mahdollista vastata. Lopullinen sana kuullaan vasta vajaan vuoden päästä, kun Tilastokeskus julkaisee viime vuoden kuolemansyytilastot. Vasta sitten tiedetään, kuinka paljon koronaan ja muihin syihin ihmisiä on katsottu kuolleen vuonna 2020. Ei siinä välttämättä mitään oleellisia heittoja ole nykyisiin tietoihin verrattuna, mutta vasta sitten saadaan tarkka tieto.

– Päivittäisissä määrissä on varmasti viivettä, koska ottaa aikansa, ennen kuin tiedot saadaan perille. Kyse on myös siitä, lasketaanko mukaan myös ne, joiden peruskuolemansyynä on epävarma korona. Mutta en usko, että todellinen määrä on oleellisesti isompi.

– Ylipäätään siinä, miten ihmisen kuolemansyy määritellään ja kuinka tarkasti se pyritään selvittämään, on aika paljon maakohtaisia eroja. Se on myös laaja kulttuurikysymys. Joissain maissa hyväksytään sellaisia kuolemansyitä, jotka Suomessa eivät ole hyväksyttäviä. Maailman terveysjärjestö WHO tekee parhaansa yhtenäistääkseen näitä käytäntöjä.