Mum­mot­kin saavat välillä kuulla laulua – "Koen mo­lem­mat työt mie­lek­kää­nä"

Minulle kuuluu kiitos kysymästä ihan hyvää – lunta ja joulua odotellessa.

Pienenä olin varma, että minusta tulisi laulaja.

Isona minusta tulikin suurkeittiön monitoimihäärääjä ja laulaakin olen saanut työkseni ja harrastuksena.

Lupasin itselleni, että vastaan näihin kysymyksiin pilke silmäkulmassa.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen käyttäisin aikaa enemmän nukkumiseen ja liikuntaan.

Harrastan nyt laulamista, kävelyä, kuntosalia, karavaanailua, mietiskelyä.

Musiikki merkitsee minulle äärimmäisen paljon. Olen vuodesta 2009 laulanut orkesterissa ja nykyisen kokoonpanon nimi on Marita Silvasti & Meininki. Vuodesta 2012 olen tehnyt studiohommia laulamalla apulauluja karaokepohjiin. Lisäksi minulla on Facebookissa oma sivusto Laulaja Marita Silvasti. Laulaminen merkitsee minulle tapaa toteuttaa itseäni, saada purettua omia fiiliksiä, kertoa tarinaa ja toivottavasti ilahduttaa ihmisiä.

Ensimmäiseksi aamulla avaan silmät ja sitten pitää saada kahvia.

Hullaannun vaatekaupoista ja kirppareista.

Olen hyvä Tätä pitäisi kysyä kotiväeltä ja ystäviltä – lapsien vastauksen tiedän ja se on komentamisessa.

Katson tosi vähän televisiota, ettei tule mieleen mitään noloa ohjelmaa.

Bravuurini keittiössä on lohikeitto.

Liikutun herkästi ja tippa linssissä monestikin, mutta en erityisesti häpeä sitä.

Lapsuuden lempilelu oli kummitädiltä saatu nalle, joka on tallessa vieläkin.

Lempilelu nykyään on mikrofoni.

Salaisia paheita minulla ei ole.

Eikun se ihan oikea salainen paheeni on, että karkit ja muutkin herkut maistuvat.

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut on se, että murehtiminen on turhaa.

Haluaisin osata soittaa paremmin pianoa ja edes vähän kitaraa.

Kahta en vaihda, ja ne ovat perhe ja ystävät.

Martta-taitoni on se, että pullaa osaan leipoa, mutta mikään sukanparsija en ole.

Jos voisin asua vuoden missä vain, asuisin siellä missä on perhe on paras paikka olla ja asua.

Olen onnellisimmillakin, kun ei ole kiire mihinkään ja tuijottelen vaikka takkatulta.

Minulle on tärkeää läheiset ihmiset ja henkinen ja fyysinen hyvinvointi.

Inspiroidun kuuntelemalla musiikkia ja juttelemalla hyvien ystävien kanssa.

Ylitin itseni silloin kun olen lähtenyt mukaan esimerkiksi johonkin konserttiin laulamaan ja ajatellut, etten minä mitenkään selviä siitä. Jälkeenpäin on ollut voittajaolo – minä selvisin sittenkin.

Minulle tuottaa iloa ihan arkiset pienet asiat. Se, että kotona on melko siistiä ja pyykkivuori ei ole ovelle asti. Arjen komiikka ja hassuttelu perheen kesken on parasta.

Olen elämässäni menossa toivottavasti kohti kivoja ja innostavia juttuja.

Ihailen auringonlaskua kesäisin meren rannalla.

Nauran aika paljon – se on monesti parasta terapiaa.

Töissä päätyönä häärään suurkeittiöllä ja sivutyönä laulan studiolla – koen molemmat työt mielekkäänä ja minulle sopivana hommina.

Katson tosi vähän televisiota, ettei tule mieleen mitään noloa ohjelmaa.

En ole koskaan uskaltanut tai ainakin voisin yleensä ottaen olla rohkeampi.

Olen elämässäni menossa toivottavasti kohti kivoja ja innostavia juttuja.