Mur­re­sar­ja Pän­tiön­nään: Kei­te­tään ha­la­ko­po­tut ja juuaan päälle lee­ta­ka­ha­vit

Raahen Museon kuva-arkistosta löytyi kesäinen leppoisa kahvittelukuva. Siellä on leetasta leikattua pullakiivua lautasella ja kupissa. Kuvan ikämies on tullimies Kalle Läksy.
Raahen Museon kuva-arkistosta löytyi kesäinen leppoisa kahvittelukuva. Siellä on leetasta leikattua pullakiivua lautasella ja kupissa. Kuvan ikämies on tullimies Kalle Läksy.
Kuva: Raahen museo

Halakopotut. Ookkonä millon syöny viimeksi kunnon halakopottuja? Pese sopiva kasa perunoita ja lohko kuorineen keittymään. Ja ei kun syömään.

Leeta. Rakkaalla asialla on monta nimeä ja niin on pullapitkollakin. Se on milloin nisuleeta, pelkkä leeta, kaaka tai ankkastokka. Eteläpohjalaisille pullapitko on ankkastukki. Kummankin ankka-alkuisen murresanan taustalla on taas rakas länsinaapuri, sana viitannee ankkuriköyteen, joka näyttää pullapitkon malliselta. "Leikkaa leviästi sitä leetaa", saattaa isäntä käydä sihahtamassa kyökin puolella hääräävälle emännälle, kun taloon on tullut tärkeitä vieraita.