Tilaajille

Mur­re­sar­ja Pän­tiön­nään: Se mennä po­tal­taa saap­paat to­lok­ko­sel­taan jalasa

Etiäinen. Hyvin elinvoimainen sana tänäkin päivänä. Terttu Rusilan murrekirjasessa tämä sana on selitetty maahisena ja hyväntahtoisena ennustajaoliona, mutta myös aaninkina. Etiäinen on ikään kuin edeltäkäyvä tuntemus siitä, mitä kohta tapahtuu tai henkilöstä, joka kohta saapuu. Lappilaisista on tavattu sanoa, että siellä tunturimökeissään kaukana toisistaan elävät ihmiset saavat tämmöisiä aavistuksia aina ennen vieraan tuloa. Tiijä häntä sitten, mutta niin sanovat.

Friskaantua. Tämä se sitten osaa olla piristävä sana! Kello kahden maissa päivällä kannattaa hörpäistä kahvit, sillä se friskaa päätä ja niskaa. Kun filttien alla päiväkausia maannut potilas alkaa virkustua ja nostella päätään siihen malliin, että josko tästä vielä suoriutuisi hyvinkin elävien kirjoihin, on hän selvästi friskaantumaan päin eli tervehtymään, piristymään ja virkistymään.