Tilaajille

Mur­re­sar­ja Pän­tiön­nään: Tulet pii­siin, kripuja pöytään ja vii­raa­maan!

Piisi. Tänä päivänä kirjoitetaan piisejä ja kuunnellaan hyviä piisejä radiosta ja seedeelevyiltä ja internetin syövereistä. Vaan tämä piisi se ei varsinaisesti soi ollenkaan, mutta saattaa rätistä tai kohista, riippuen millaista puuta poltetaan tai miten hurjana hormi vetää. Piisi on siis entivanahaseen aikaan tarkoittanut avotakkaa tai peräti ulos sytytettyä nuotiota. Ja siinähän voi liekkien loimutessa laulaa vaikka piisin tai pari.

Piipata. Oijjoi, kuinka nyt tulvahtaa 60- ja 70-lukujen nostalgiset muistot mieleen. Silloin, mutta myös ammoisina aikoina on piipattu suoraa tukkaa piippisaksilla kiharaksi. Piippiraudan kanssa oli oltava varovainen, sillä se saattoi joskus nuljahtaa näpeistä ja polttaa kaulaan ikävännäköisen ruskeanpunaisen jäljen. Yllekirjoittaneelle kävi kerran juuri näin. Isoäiti kauhisteli jälkeä ja kiljahti, että "kuka sulle on teheny huunpureman?" En ymmärtänyt. Se murresana aukesi vasta vuosia, vuosia myöhemmin.