Tiimaan avau­tu­va Ri­kok­set­ta ran­gais­tut on näyt­te­ly ih­mi­sis­tä, jotka eivät so­peu­tu­neet yh­teis­kun­nan odo­tuk­siin

Rikoksetta rangaistut -näyttely perustuu historiantutkija ja kriminologian dosentti Katariina Parhin tutkimukseen sekä kuvajournalisti ja valokuvataiteilija Vesa Rannan taltiointeihin entisten työlaitosten miljöistä nykypäivänä.

Kuva: Eino Ansio

Suomessa toimi 1920-luvulta aina 1980-luvulle suljettuja työlaitoksia, jonne sijoitettiin ihmisiä ilman varsinaista rikostuomiota. Laitoksiin päätyi esimerkiksi köyhyydestä, asunnottomuudesta, päihdeongelmista tai “epäsopivasta” elämäntavasta syytettyjä ihmisiä. Työlaitokset toimivat osana sosiaalihuollon ja yhteiskuntakontrollin järjestelmää: työ oli pakollista, arki tarkasti säänneltyä ja vapaus rajoitettua.

Nyt tätä suomalaisten työlaitosten unohdettua historiaa esittelee Rikoksetta rangaistut -näyttely, joka avautuu lokakuussa museo- ja tiedekeskus Tiimassa.

Näyttely kertoo erityisesti Siikajoella sijainneen Ruukin, sittemmin Pohjolan, työlaitoksen asukkaiden ja henkilökunnan arjesta ja muistoista. Samalla se tarkastelee laajempia kysymyksiä vallasta, moraalista, yksilönvapaudesta sekä siitä, mikä kulloinkin on yhteiskunnallisesti hyväksytty tapa elää.

Rikoksetta rangaistut -näyttely kertoo työlaitoksen moninaisesta historiasta: hoitolaitoksena se oli monelle kaltoinkohdellulle turvapaikka, mutta osa koki, että heidän vapautensa riistettiin.

Kuva: Vesa Ranta

Varhaisen hyvinvointiyhteiskunnan varjopuolet

Tutkija ja kriminologian dosentti, FT Katariina Parhi on perehtynyt suomalaisiin työlaitoksiin osana kehittyvän hyvinvointiyhteiskunnan laajalti hyväksyttyä varjopuolta. Työlaitosten avulla pyrittiin puuttumaan rikoksiin jo ennen kuin niitä tapahtui.

“Työlaitosten historia on yksilönvapauden menetyksen ja sääntö-Suomen historiaa. Se kertoo, miten yhteiskunta on eri aikoina määritellyt, kuka sopii joukkoon ja kuka tarvitsee kuria, valvontaa tai sulkemista. Aihe liittyy vahvasti myös tämän hetken yhteiskunnalliseen keskusteluun”, Parhi sanoo.

Näyttely yhdistää tutkimus- ja muistitietoa, esineistöä sekä valo- ja videokuvaa. Aineistoa on kartutettu historiantutkimuksen ohella muistelukävelyillä sekä kohtaamalla ihmisiä, joilla on omakohtaisia tai perittyjä muistoja työlaitoksista.

“Halusimme rakentaa näyttelyn yhdessä ihmisten kanssa. Muistelukävelyillä päästiin käsiksi inhimillisiin kokemuksiin ja yksityiskohtiin, joita arkistoaineisto ei tavoita: niillä tarkasteltiin Ruukin työlaitoksen rakennuksia, arjen reittejä, työn paikkoja ja elämänrytmiä”, kertoo Oulun museon projektipäällikkö Karoliina Autere.

Oulun läänin kuntien työlaitos aloitti tässä Rapakon tilalla vuonna 1925. Vuonna 1940 nimi muuttui Pohjolan työlaitokseksi ja vuonna 1980 Ruukin huoltokodiksi. Talon monet nimet heijastelevatkin sen yhteiskunnallista roolia.

Kuva: Vesa Ranta

Näyttely sitoo kokonaisuuden osaksi paikallishistoriaa

Rikoksetta rangaistut avautuu lokakuussa 2026 Oulun museo- ja tiedekeskus Tiimassa, Myllytullissa. Se on samalla Oulun museon ensimmäinen vaihtuva näyttely, ja on esillä 3.10.2027 saakka.

“Oulun museon näyttelyissä kerrotaan kaupungin ja alueen historiasta moniäänisesti. Haluamme nostaa esiin myös niitä kokemuksia ja ihmisryhmiä, jotka ovat usein jääneet historian reunoille. Rikoksetta rangaistut sopii tähän ajatteluun erinomaisesti. Se tuo näkyviin vaiettua historiaa ja ääniä, joita ei ole totuttu kuulemaan”, kertoo Autere.

Hyvänyöntoivotus kotiin. Oulun museon näyttelyissä halutaan tuoda historiaa esiin arjen inhimillisten kokemusten kautta.

Kuva: Vesa Ranta

Näyttely on osa laajempaa kokonaisuutta, johon kuuluvat myös huhtikuussa julkaistu Parhin ja Rannan tietokirja Rikoksetta rangaistut – sopeutumattomat Suomen työlaitoksissa (Siltala, 2026) sekä Tampereella Työväenmuseo Werstaalla 30.4.–20.9.2026 esillä oleva näyttely.

Tiimaan toteutettava näyttely täydentää kokonaisuutta tuomalla aiheen osaksi Oulun alueen historiaa ja avaamalla työlaitosjärjestelmää paikallisten kokemusten, esineiden, osallistavan muistelutyön sekä uuden valokuva- ja videoaineiston kautta.

Näyttelyn toteuttamista ovat tukeneet Oulun kulttuurisäätiö, Suomen tiedetoimittajain liitto, Taiteen edistämiskeskus sekä Museovirasto.