13. huhtikuuta 1976 isä toi minut ja veljeni tädillemme päivähoitoon. Minä olin 6-vuotias, menossa syksyllä kouluun. Veljeni Marko oli vuotta nuorempi. Timo-serkku oli vielä nukkumassa, kun tulimme hoitopaikkaan, kerrostalon ylimpään kerrokseen. Täti oli laittamassa aamupalaa, Weetabixeja, joita oikein inhoamalla inhosin.
Yhtäkkiä kaikki asunnon ovet pamahtivat kiinni ja saintpauliat putosivat ikkunalaudoilta. Täti juoksi kiireesti makuuhuoneeseen, jossa serkku oli herännyt ovien pamahdukseen. ”Nyt kyllä Paukku räjähti”, muistan tädin sanoneen. Asunnon ikkunasta näimme valtavan savupilven Lapuan keskustan yllä. Patruunatehdasta oli aina sanottu Paukuksi, enteellisesti.