Tuomaan päivänä yö oli pisimmillään ja päivä lyhimmillään. Arkinen aherrus hiljeni, ja alkoi levon ja rauhan aika. Raahessa tähän päivään liittyi erityisiä tapoja ja perinteitä, jotka kuvastivat yhteisön yhteenkuuluvuutta ja anteliaisuutta.
Tuomaan päivänä oli tapana asettaa suojelevia ristejä, niin sanottuja tuomaanristejä, oville tai ikkunoille. Nämä ristit, usein lastuista valmistettuja, symboloivat joulun kristillistä sanomaa ja toivat taloihin suojaa. Tuomaan päivänä alkoivat myös tiernapojat kiertää taloissa, ja heidän kierroksensa jatkuivat koko joulun ajan.
Raahessa porvarit valmistautuivat jo etukäteen ottamaan vastaan Tuomaan päivän kerjäläisjoukkoja. Tuomaan päivänä Raaheen saapui aamuhämärissä suuria joukkoja maakunnan köyhää väkeä, jotka tulivat kaupunkiin anomaan joululahjoituksia. Heitä kutsuttiin ”Tuomaan päivän anojiksi”. Kaupungin asukkaat, erityisesti porvarit, jakoivat näille anojille ruokaa, kuten perunoita, sekä muita tarpeellisia tarvikkeita.
Porvarit köyhien auttajina
Muualla hartaasti odotettu ”hyvä Tuomas” näyttäytyi Raahessa ankarana veroherrana, joka joulun, rauhan ja rakkauden juhlan nimissä pani patruunat ja porvarit koville. Isojen porvareiden taloissa oli viikkokausia ahkeroitu: pari–kolme säkkiä jauhoja oli leivottu limpuiksi, lehmä teurastettu ja lisäksi oli varattu kaikkea muuta pussiin pantavaa – jopa tynnyreittäin ryynejä.
Kerjäläisiä saapui muun muassa Pattijoelta, Vihannista, ja Saloisista. Osa tuli jo edellisenä iltana. Jo aamupimeällä ensimmäiset pussin- ja korinkantajat saapuivat porvarien keittiöihin, ja päivän mittaan niitä täyttyi yhä enemmän. Jokaiselle annettiin leipää, ryynejä, lihakappale sekä suolakaloja. Fagervikin patruuna tarjosi vanhemmille miehille myös ryypyn. Päivän aikana talossa saattoi käydä kymmeniä, jopa toistasataa pussinkantajaa – toiset tulivat, toiset lähtivät.
Lisäksi porvarit kuljettivat maksutta hevosillaan kaupungin lahjoittamia halkoja vähävaraisten koteihin. Jouluaattona köyhäinhoidon esimies kiersi kaupungin mökkejä tarkastamassa, missä tarvittiin jouluavustusta. Merimiesten perheet, jotka usein elivät niukemmissa oloissa, saivat avustuksia laivanvarustajien ja kapteenien perheiltä. Tästä huolimatta heidän joulunsa oli usein vaatimattomampi kuin muiden kaupunkilaisten.
Tohtorin rouva Snellman leipoi aluksi innoissaan vehnänsekaista limppua ajatellen: ”Pitäähän jouluna olla hyvää mökkiläiselläkin.” Rouvan leipomat limput eivät kuitenkaan riittäneet alkuunkaan. Kauppias Andersson jakoi lahjansa suoraan puodistaan, ja Johan Montinilla oli järjestetty liike niin, että rengit ohjasivat kerjäläiset toisesta portista kartanolle ja toisesta takaisin kadulle
Seuraavana päivänä Raahen maanteillä kulki joukkoja kelkkamiehiä, jotka vetivät mukanaan porvareilta kerjättyjä jouluvaroja. Jotkut ajoivat hevosilla, jotka oli jätetty syrjään kaupungin ulkopuolelle ennen kaupunkiin saapumista. Kerrotaanpa, että joukossa oli joskus jopa varakkaita maanemäntiä, jotka pukeutuivat ryysyihin osallistuakseen kerjuuretkilleen.
Kerjäläisten lauma kiersi koko kaupungin porvariston. Välillä he kävivät tyhjentämässä pussinsa ja palasivat sitten takaisin kierrokselleen. Parhaimmat saaliit saatiin Raahen mahtiporvareilta kuten Johan Montinilta ja Soveliuksilta. Omissa asunnoissaan anelijat tarkastelivat ja maistelivat omia sekä toistensa saaliita.
Papit ilman palkkaa
Kun porvarin emäntä sai leipomuksensa uunista, lähetti hän lämpimäisiä myös pappilan emännälle. Kaikkein eniten viemisiä vietiin kuitenkin Tuomaan päivänä. Silloin annettiin koko vuoden edestä, ja myös pappi sai osansa jouluvaroista.
Suuret porvarit lähettivät Tuomaan iltapäivänä rengin viemään kirkkoherralle sokeritopan, jauhoja, ryynejä ja kahvia. Lisäksi renki saattoi toimittaa papille kirjeen, jossa oli kahdentoista markan seteli sekä paperilappu, jossa ilmoitettiin, kuinka monta markkaa oli tarkoitettu apulaiselle. Pienemmät talot lähettivät papille markan tai pari.
Toiset kirkonmiehet, iso-lukkari ja pikkulukkari eli unilukkari, kulkivat keräämässä itse jouluvarojaan. Iso-lukkari saapui pihaan hevosella, astui taloon ja toivotti onnellista joulujuhlaa, rauhaa ja terveyttä. Hän sai kukkaroonsa pari markkaa sekä rekeensä joululimpun, jästileivän ja pari talikynttilää.
Unilukkari saapui taloihin kelkkaa vetäen. Hän toivotti niin ikään onnellista joulujuhlaa, rauhaa ja terveyttä ja sai palkaksi markan sekä kelkkaansa limpun, jästileivän ja pari kynttilää. Maaseurakunnissa lukkarit kiersivät samalla tavoin: iso-lukkari edellä hevosella ja unilukkari perässä kelkkaa vetäen.
