Kolumni
Tilaajille

Valoa odo­tel­les­sa

Vierailin vuosi sitten Helsingissä tyttären luona, kun koronarajoituksia alettiin toteuttaa. Se oli kaoottista aikaa. Kukaan ei tiennyt mitä oli tulossa. Lainasin tyttäreltä ylimääräisen matkalaukun, ja hain sen täyteen kirjoja ja viinipulloja. Ajattelin näes, että jos minulla on paljon lukemista ja hyvää viiniä, pärjään kyllä jonkun kuukauden. Tyhjensin Pasilan kirjaston kirjavaraston kaikista muistamistani parhaista vanhoista romaaneista, Alkon hyllyille sentään jäi vielä tavaraa.

Tytär Kempeleestä lähetti minulle junaan kuvia Zeppelinin Prisman hyllyistä, jotka olivat typötyhjiä. Paljon muutakin vietiin kuin vessapaperia. Ei ollut jauhoja, sokeria, kahvia, pussikeittoja… Pyysin häntä hakemaan minulle pienen perustarvikekokoelman, jotten ihan nälkää näkisi, jos tavara loppuu.