Vanhustenhoidossa huomio on viime aikoina kiinnittynyt pääasiassa hoitajamitoituksen täyttymiseen. Jo lain hyväksymisen aikoihin kuultiin ensimmäiset epäilyt siitä, että mitoitus ei ratkaise vanhusten laitoshoidon ongelmia. Kiristyvä mitoitus on vasta alkuvaiheissaan, mutta jo nyt on myönnetty, että henkilöstöpulan takia jätetään jopa asukaspaikkoja tyhjiksi, jotta pystytään täyttämään hoitajamitoitus. Se ei ainakaan ole hoivapaikkaa jonottavan vanhuksen etu.

Yksi keino ratkaista mitoituksen ongelmat on siirtää painopistettä kotihoitoon, joka sekin kärsii henkilöstövajeesta. Kaiken tämän mittaamisen keskellä ovat omaishoitajat unohtuneet. Omaishoitajien ja läheisten panos on merkittävä osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. He muodostavat koko suomalaisen vanhustenhoivan tukirangan. Sen pettäminen tietäsi katastrofia Suomen vanhustenhoitojärjestelmälle.