Veli-Matti Mathlinin Suursukeltajan tarinat auttavat nostalgianälkään tai aiheuttavat entistä pahemman kaipuun lapsuuden ja nuoruuden maailmaan.
Kirjan 29 tarinassa palataan vuonna 1976 syntyneen Mathlinin lapsuuteen, jonka hän vietti maalaistalossa Kopsassa. Lähimmäs nykyaikaa päästään tarinoissa, joissa tietokoneet tulevat Kopsaan.
Tarinoiden keskushenkilö on Mathlin itse. Kyseessä ei ole kuitenkaan jälkikäteen kirjoitettu päiväkirja, vaan tarvittaessa hän on yhdistellyt eri tapahtumia toisiinsa.
–Käytin pientä taiteellista vapautta.
Enimmäkseen tarinoissa pysytellään Kopsassa ja muualla Raahessa. Oulussa pistäydytään ostoksilla.
Mathlin on kirjoittanut teoksen tarinoita kolmen neljän vuoden aikana kiirettä pitämättä. Ensimmäisenä syntyi muistelu lapsuuden sunnuntaipäivistä.
–Kotona odottelimme, että tulee vieraita. Halusin kirjoittaa, millaisia rutiineja oli. Sitä oli jotenkin hauska muistella.
Mathlin toivoo, että lukijat löytävät tarinoista kiinnekohtia omaan elämäänsä. Varsinkin noin nelikymppisille kirjassa on paljon tuttua.
Kirjan nimenä oleva suursukeltaja on vedessä elävä kovakuoriainen. Mathlin pyydysti lapsena niitä ja muita vedessä olevia öttiäisiä lasipurkkeihin.
–Siinä kiteytyy lasten huolettomuus.
Suursukeltaja esiintyy tarinassa, jossa käydään läpi lapsuuden leikkejä.
Useissa tarinoissa Mathlin muistelee edesmennyttä isäänsä. Mukana on juttuja siitä, kuinka ukot entisaikaan tekivät asioita.
Hän huomasi, että muisteleminen ja muistojen kirjoittaminen oli itseään ruokkiva prosessi. Vanhoja tapahtumia palautui mieleen, kun hän oli ensin saanut jostain muiston palasesta kiinni.
Muistelemista on osaltaan helpottanut, että Mathlin perheineen osti Kopsassa sijaitsevan lapsuudenkotinsa kymmenisen vuotta sitten. Pihapiirissä näkyy isän kädenjälki.
Kirjan on kustantanut raahelainen Kallio. Suursukeltaja on kustantamon toinen kirja.
