Jou­lu­ik­ku­na 11: Läksyn nurkka kutsuu kes­ki­viik­ko­na

Yhdestoista jouluikkuna avautuu Saaristokadun ja Rantakadun kulmatalossa Rantakadun puolella. Tämän rakennuksen alkuperäinen osa selvisi Raahen palosta vuonna 1810.
Yhdestoista jouluikkuna avautuu Saaristokadun ja Rantakadun kulmatalossa Rantakadun puolella. Tämän rakennuksen alkuperäinen osa selvisi Raahen palosta vuonna 1810.
Kuva: Vesa Joensuu

Saaristokadun ja Rantakadun kulmassa on tuulia ja tuiskuja uhmaten seisonut puutalo vuosisadasta toiseen. Tontille rakennettiin 1700-luvulla pieni hirsitalo, jossa oli kaksi huonetta. Rakennuksessa on alun perin asunut Läksyn sukua. Rakennuksen alkuperäinen osa säilyi Raahen palossa vuonna 1810. Taloa on laajennettu kaksi kertaa Saaristokadun puolelle: uudempi puoli, kaksi huonetta, valmistui vuonna 1889.

Monta sukupolvea Läksyjä

Taloa on nimitetty Läksyn nurkaksi ja ranta on tunnettu Läksyn rantana. Kun Samuli Paulaharju haastatteli ja keräsi tietoja Wanha Raahe -teosta varten 1920-luvulla, hänellä oli apunaan joukko kaupungin asukkaita. Yksi vanhojen muistelijoista oli tullimies-kalastaja Kalle Läksy. Perimätiedon mukaan Paulaharju majaili Läksyn peräkamarissa Raahen-matkoillaan.

” Parhaillaan vanha Läksyn ukkokin, kova pyytömies, ammensi silakkaa ja painoi sitä suolaankin väliin puolikolmattasataa nelikkoa kesässä, vieden niitä sitten talvella Kuopion markkinoillekin.”

Vuonna 1952 Kalle Läksy oli lunastanut talon perikunnalta. Hän asui välihuoneessa kuolemaansa saakka. Rantakadun puoleisessa päässä kahdessa huoneessa asui pankinjohtaja August Läksy eläkevuosinaan. Hän osti kerrostalohuoneiston, johon muutti vuonna 1966.

Sirkka ja Esko Suomelan koti

Sirkka (1933 – 2000 o.s. Läksy) Suomela oli seitsemättä polvea Läksyjä, jotka ovat asuneet tätä taloa. Sirkka syntyi Kemissä, jonne hänen vanhempansa Karl Anders ja Edith Läksy muuttivat Rantakadulta, kun Karl sai sieltä tullimiehen paikan.

Vuonna 1952 tässä talossa juhlittiin Sirkka ja Esko (1929 – 2013) Suomelan häitä. Samassa tilaisuudessa juotiin Sirkan äidin Edithin hautajaiskahveja.

Sirkka työskenteli Raahen kaupungin palveluksessa noin 30 vuoden ajan. Toimistotyön ohella hänellä oli sekä kunnallisia että seurakunnallisia luottamustoimia. Matkailu oli hänelle mieluinen harrastus.

Esko oli paljasjalkainen raahelainen. Hän oli Rautaruukin ensimmäinen varsinainen työntekijä tehdasalueella. Toukokuussa 1961 linjakeppejä tekemään palkattu Suomela ei kuitenkaan jäänyt Rautaruukille, vaan teki sittemmin työuransa palomiehenä. Pihapiirissään hän harrasti puusepäntöitä. Kanssaihmisten iloksi hän soitteli hanuria. Hän kirjoitti päiväkirjaa ja riimitteli melkein asiasta kuin asiasta. Hän on sanoittanut jopa valsseja.

Talossa oli kaksi kylmää eteistä. Välihuoneeksi kutsutusta huoneesta puhkaistiin ovi vanhan ja uuden puolen välille vuonna 1966. Tuolloin kaikki talon viisi huonetta tulivat Sirkka ja Esko Suomelan perheen käyttöön.

Vanhaa kunnioittaen remontoitu

Nykyiset omistajat ostivat talon vuonna 2016. He ovat tehneet remonttia, ja nyt toinen 1889 rakennetuista huoneista on makuuhuone ja toinen on keittiö. Seinät on levytetty ja tapetoitu. Katot on koolattu ja maalattu. Säilytystilaa saatiin hankkimalla komeroita.

Keittiössä on näkyvillä yksi alkuperäinen hirsiseinä. Vanha puuhella on toimiva. Remonttia on tehty vanhaa kunnioittaen mutta nykyajan vaatimuksia vastaamaan. Keittiön ikkunoissa tuovat vanhan ajan tunnelmaa Kramsun Kaisin virkkaamin pitsein somistetut verhot. Kaisi asui 1950-luvulta alkaen kadun toisella puolella sijaitsevassa talossa.

Toinen kylmistä eteisistä on muutettu lämpimäksi tilaksi, se pitää sisällään kylpyhuoneen ja kodinhoitohuoneen. Talo lämpiää pönttöuunien yösähköllä, lisälämpöä tuottavat Porin Matit, jotka ovat perua 1950- ja 1960-luvuilta. Talossa on nyt 5 huonetta, asuinpinta-ala noin 100 neliötä. Pihapiirissä on useita piharakennuksia.