Jou­lu­ik­ku­na 19: Has­si­sen kau­pas­ta ei lä­he­tet­ty krä­väys­kir­jei­tä

Monella on lämpimiä muistoja vanhasta Hassisen kaupasta, joka toimi osoitteessa Kauppakatu 33. Torstaina avautuvan jouluikkunan koristelusta vastaa Kuvataidekoulu Purje.
Monella on lämpimiä muistoja vanhasta Hassisen kaupasta, joka toimi osoitteessa Kauppakatu 33. Torstaina avautuvan jouluikkunan koristelusta vastaa Kuvataidekoulu Purje.
Kuva: VESA JOENSUU

Hassiset ostivat 1930-luvulla Unbomilta talon Kauppakadulta. Talon oli rakentanut vuonna 1812 nahkuri Lövenmark. Talossa oli toiminut vaatetus- ja ruumisarkkuliike. Muistovärssyjä löytyi ullakolta. Liikepaikka oli paras mahdollinen: vieressä oli apteekki ja vastapäätä rautakauppa. Toiminta laajeni.

Tuotevalikoimaan maito- ja lihatuotteet

Maito annosteltiin litran mitalla isosta pänikästä asiakkaan astiaan. Kermaa mitattiin desilitran mitalla. Maitopänikät olivat raskaita. Ne säilytettiin kylmäkaapissa. Maitokone tuli 1960-luvun alkupuolella. Se helpotti työtä suuresti. Maito laskettiin maitokoneesta asiakkaan omaan pääläriin. Ei tarvinnut muuta kuin napista painaa.

–  Myyjät oppivat tuntemaan asiakkaiden astiat, Esteri Tokola nauraa.

Hän muistaa erään ikämiehen. Kun mies tuli ensimmäisen kerran ostamaan maitoa Hassiselta, hänen päälärinsä oli niin likainen, että Esteri pesi sen ensin kunnolla ja täytti vasta sitten. Hassisen myyjille tuli tavaksi pestä tämän asiakkaan pääläri joka kerta.

– Kyllä sieltä Hassiselta saa hyvää maitoa, se säilyy monta päivää, oli mies kehunut.

Maitoa ei myyty kovin paljon, sillä monilla kaupunkilaisilla oli lehmiä 1960-luvun alkupuolella. Myös tinkimaidon ostaminen naapureilta oli tavallista.

Leipä tuli Tokolan ja Kuljun leipomosta Raahesta. Kerran viikossa tuli Antellilta leivoksia ja muuta hyvää. Oululaisen leipää myytiin Raahessa vain Hassisella.

Lihatiski otettiin käyttöön 1960-luvun lopulla. Hämeenlinnasta tuli kerran viikossa leikkeleitä esimerkiksi lohifileitä, suolalihaa ja savunautaa. Makkarat tulivat Oulusta Kotivaralta tai Snellmanilta.

Ostokset vihkoon

Hassisen kaupasta sai luottoa melkein rajattomasti. Yleensä vihkoon merkityt ostokset maksettiin tilipäivänä. Joskus tilinväli saattoi olla jopa vuoden. Eräällä perheellä oli tapana maksaa ostokset keväisin metsänmyyntitilistä. Silloin juotiin takahuoneessa pullakahvit. Laskuja ei lähetetty eikä korkoja peritty.

Pankkien sulkeminen lauantaisin aiheutti joillekin ongelmia, kun he eivät muistaneet hakea käteistä pankista perjantaina. Ei hätää. Hassisen kaupasta lainattiin rahaa viikonlopuksi. Vippi hoidettiin maanantaina, kun pankki suvaitsi taas palvella asiakkaitaan.

Hassisen kaupan yhteistyö sosiaalitoimen kanssa sujui jouhevasti. Aino Vaihoja soitti kauppaan ja kertoi, millä summalla voi kenellekin antaa tavaraa. Maksusitoumus tuli jälkikäteen.

– Ei tämä meille aiheuttanut ongelmia, sillä tukkuliikkeiden laskutus oli hidasta, Esteri muistelee.

Kukkia Esterille

Vuosien mittaan asiakkaiden kanssa syntyi ystävyyssuhde. Yksi vakioasiakkaista oli runoilija Risto Sassali. Yhtenä päivänä hän tuli Hassisen kauppaan kauniin neilikkakimpun kanssa ja ojensi kukat Esterille. Muutaman neilikan varsi oli taittunut. Esteri kiitteli kukista ja laittoi ne vaasiin.

Työpäivän jälkeen hän tapasi kotimatkalla hyvän ystävänsä kukkakauppias Raili Paldaniuksen.

– Nyt ei tarttekaan ihte ostaa kukkia, ku sain Sassalin Ristolta näin komian kukkapuskan, Esteri esitteli neilikkanippua.

– Siinä ne kukat nyt on! Sinulleko se Risto ne toi, Raili puuskahti ja selitti tuohtuneena, että mies oli pistäytynyt aamulla kukkakaupassa.

Riston poistuttua Raili oli huomannut tyhjän vaasin ja syöksynyt miehen perään. Kukkarosvo pinkoi sellaista vauhtia, ettei Raili saanut häntä kiinni. Siinä tohinassa muutama neilikka kärsi vaurioita.

Esteri ja Eero Tokolan jälkeen Hassisen kauppa siirtyi heidän pojalleen Timolle (s. 1953). Kaupan lopettaminen vuonna 1989 oli hyvin haikeaa. - Kyllä se oli ihanaa aikaa. Nautin jokaisesta työpäivästä, eläkepäiviä viettävä Esteri Tokola sanoo.

Ikkunan koristelusta vastaa Kuvataidekoulu Purje.