Jou­lu­ik­ku­na 2: Räy­ty­mis­kynt­ti­lät ker­toi­vat sam­mu­mat­to­mas­ta rak­kau­des­ta

Maanantain jouluikkuna avautuu Freitagin vanhassa komeassa kulmatalossa osoitteessa Rantakatu 38.
Maanantain jouluikkuna avautuu Freitagin vanhassa komeassa kulmatalossa osoitteessa Rantakatu 38.
Kuva: Vesa Joensuu

Vanhan kauppatorin eli nykyisen Myhrbergin puiston äärellä asuivat purjelaivakaudella Soveliukset ja kadun toisella puolella Brahenkadulla Freitagit. Sekä Soveliuksen Matti-patruuni että Baltzar Freitag olivat Raahen rikkaimpia miehiä.

”Laivanvarustuksessa tarvittiin metritolokulla purjekangasta eli pultaania. Vuonna 1775 herrat Baltzar Freitag, Matts Sovelius ja Johan Frieman perustivat Buldaanitehtaan, jotta Raahen paatit eivät olleet tyystin ulkomaisten manufaktuurien varassa. Baltzar omisti isänsä tavoin laivoja, joilla kuljetti Raahen alueen tuotteita pääkaupunkiin Tukholmaan ja paluulastia takaisinpäin.”

”Matin miehisiä perillisiä oli toinen Johan Sovelius, upporikas vanhapoika, serkkunsa Catharina Freitagin ihailija, niin mahtava patruuni, että vetäisi sinisen verkapakan kadulle ja talonsa pihalle, kun Kustaa IV Aadolf Raahessa käydessään 1802 majoitettiin hänen luoksensa.

Johan eli 1770–1852, ja vanhana pikku ukkona, pitkä harmaa tukka riippuen pienen pyöreän hatun alta aina hartioille asti, keppi kädessä ja pieni rakkikoira perässä hän asteli kaupungilla ja joskus pysähtyi ’istumaan’ keppiinsä nojaten. Iltaisin ukko istuskeli komeassa rantatalossaan, piippalakki yömyssynä päässään ja katseli Freitagin taloa kadun toisella puolella.”

Onneton rakkaustarina

Rakkaustarinan päärooleissa olivat serkukset Johan Sovelius (1770-1852) ja kauppias Balzar Freitagin tytär Catharina (1769-1840), joka asui Brahenkadun ja Rantakadun kulmassa, Rantakatu 38.

Jo aivan nuoresta pitäen kerrottiin näiden nuorten viihtyneen hyvin toistensa seurassa. Kaupunkilaiset odottelivat jännittyneinä tulevia suuria häitä. Tiedettiin kyllä, etteivät serkukset saaneet avioitua, mutta kuninkaan luvalla sellainen olisi mahdollista. Tiedettiin, että lupaa avioliitolle oli haettu.

Molemmilla suvuilla oli vaikutusvaltaisia suosittelijoita Tukholmassa ja uskottiin, että lupa saataisiin. Hylkäävä päätös kuitenkin tuli, mutta Johan päätti uusia anomuksensa henkilökohtaisesti. Hän seilasi Tukholmaan, jossa pääsikin esittämään asian itse kuninkaalle, mutta lupaa ei heille vieläkään hellinnyt.

Catharina ja Johan vannoivat ikuista uskollisuutta eivätkä ottaneet kuuleviin korviinsakaan muita aviopuolisoehdokkaita. Molemmille olisi kyllä ollut tarjokkaita aivan haitalle asti, sen verran hyvissä varoissa molempien perheet olivat. Catharina ja Johan teettivät itselleen kynttilänjalat, joissa päätettiin polttaa kynttilöitä aina silloin, kun oikein toista kaipasi ja räytyi.

Kun nuori kuningas Kustaa IV Adolf vuonna 1802 saapui Suomen vierailullaan Raaheen, hänet majoitettiin Johan Soveliuksen taloon. Vaikka Johan aivan varmasti kestitsi kuningasta puolisoineen miten parhaiten taisi, ja toimi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, ei avioliittolupaa tuolloinkaan herunut.

Suomen sodan jälkeen levisi Raaheenkin tietoja uudesta Suomen suurruhtinaasta, jonka mainittiin olevan lempeän ja ymmärtäväisen. Uusi avioliittolupa-anomus laadittiin, mutta aikanaan saatu päätös oli taaskin kielteinen.

Tarina kertoo, että vielä kauan Johanin ja hänen Catharinansa kuoleman jälkeen nähtiin kynttilänvalojen tuikkivan ikkunoissa. Johanin kerrotaan vielä nykyäänkin kulkevan entisen talonsa huoneissa odottamassa kynttilöiden syttymistä vastapäisen talon ikkunassa.