Jou­lu­ik­ku­na 21: Opet­ta­ja­se­mi­naa­ri muo­dos­ti oman pienen maail­man­sa

Nykyisin vanhan opettajaseminaarin alueella toimii muun muassa Raahen kaupungin hanketoiminta, joka vastaa jouluikkunan koristelusta ja tänään lauantaina alueella vietettävän Seminaarin joulu -tapahtuman järjestelyistä.
Nykyisin vanhan opettajaseminaarin alueella toimii muun muassa Raahen kaupungin hanketoiminta, joka vastaa jouluikkunan koristelusta ja tänään lauantaina alueella vietettävän Seminaarin joulu -tapahtuman järjestelyistä.
Kuva: VESA JOENSUU

Raahessa vuosina 1896-1971 toiminut seminaari oli oma pieni maailmansa, joka oli ympäröity aidalla. Sisään pääsi isosta portista hevosella ja pikku portista jalan. Koulun alueella asuivat opettajat ja muu henkilökunta kuten vahtimestari ja talonmies.

Seminaarin puisto oli kaunis ja hyvin hoidettu. Puutarhuri suunnitteli kukkaistutukset. Puistossa kasvoi myös jaloja lehtipuita, jotka eivät kuuluneet tälle leveysasteelle. Alueella asuneet oppivat tuntemaan tammen, vaahteran, lehmuksen ja kirsikkapensaan.

Heikki oli vahtimestari ja Eetu talonmies

Heikki Suomela hoiti vahtimestarin tointa vuodet 1921-1953 ja hänen veljensä Eetu Suomela ahersi talonmiehenä vuosina 1921-1955. Suomelat asuivat samassa talossa: Heikin perhe toisessa päässä ja Eetun perhe toisessa päässä taloa (talo on purettu). Heikin vaimo oli Anna. Heillä oli yksi lapsi.

Eetulla ja Marilla oli 9 lasta. Eetun vaimo, Mari, työskenteli koulussa siivoojana ja joskus kahvinkokkina opettajien kekkereissä. Heikillä oli hevonen ja muutama lehmä. Alueella oli siis talli ja navetta. Heikin lehmät laidunsivat seminaarin takana.

Vahtimestarin työ oli vähän kuin virkamiehen työtä. Hän huolehti kaikkien ovien avaamisesta kello 7, jolloin ensimmäiset semiskat tulivat harjoittelemaan soittoläksyjään. Hänen huolenaan oli ovien sulkeminen iltaisin. Toimenkuvaan kuului myös postin haku kaupungin postista sekä lähtevän postin vieminen. Hevosta käytettiin seminaarin töissä kuten lumen aurauksessa, peltotöissä ja mallikoulun ruokien kuljetuksessa.

Puulämmitys työllisti talonmiehen

Talonmies uurasti pitkiä päiviä moninaisissa toimissa, harvoin 8 tuntia riitti tehtävien hoitamiseen.

Pihan hoito kuului talonmiehen tehtäviin ja talvella lumityöt työllistivät aamuvarhaisesta alkaen. Talvella hevosen perään laitettiin lumiaura, jolla aurattiin kaikki alueen tiet. Opettajien asuntojen portaat oli lakaistava huolella, ettei opettajien tarvinnut tarpoa hangessa työpaikalleen.

Kaikki rakennukset lämmitettiin puilla. Talonmiehen vastuulla oli 35 uunin lämmittäminen.

Saunan vieressä sijainneelle lanssille tuotiin puita, jotka Eetu pilkkoi sopivan mittaisiksi. Apuna hänellä oli Heikki ja omat pojat, kun olivat varttuneet tarpeeksi. Puuliiterin täynnä pitäminen oli suuritöisin ja aikaa vievin puuha lämmityksen ohella. Lukukauden aikana paloi uuneissa 1200 kuutiota halkoja.

Alueella oli iso sauna, joka seisoo edelleenkin paikoillaan. Saunapäivinä talonmies lämmitti saunan, jossa saunoivat niin opettajat kuin muu henkilökunta. Talonmiehen tehtäviin kuului veden pumppaus saunarakennuksen ullakolla olevaan suureen säiliöön. Vesijohto oli 1920- ja 1930-luvuilla vain opettajien asuinnoissa ja saunassa. Pihan perällä oli pitkä huussi: koululaisille oma ja henkilökunnalle oma. Talonmiehen epämiellyttävin työ oli tyhjentää huussit ja likakaivot kerran vuodessa. Ulosteet kompostoitiin puutarhan höysteeksi.

Lasten elämää

Melkein kaikissa seminaarin pihapiirin perheissä oli lapsia. Leikkikavereita riitti ja leikkipaikat olivat ihanteelliset. Lapset pelasivat nelimaalia, olivat piilosilla, leikkivät rosvoa ja poliisia ja urheilivat monin tavoin.

Uintimatkalla ei lasten tarvinnut riisuutua pensaikossa, sillä hiekkarannalle oli rakennettu uimahuone, josta uimarit pääsivät rappuja pitkin polskuttelemaan mereen. Rannassa oli vene, jolla lapset saivat soutaa lähisaariin. Joskus souturetkellä oli hyötytarkoitus, sillä lapset poimivat saarien runsasta marjasatoa myyntiin asti.

Marjapensaat houkuttelivat lapsia. Kun he keskikoulun ruokatunnilla kävivät kotona syömässä, he oikaisivat puutarhan kautta ja maistelivat marjoja eikä kukaan moittinut heitä siitä. Kun lapsille karttui ikää, he pääsivät kesätöihin puutarhaan. Rikkaruohojen kitkeminen ei tuntunut tylsältä, sillä työn touhussa ei tarvinnut yksin ahertaa. Juttu luisti kesätyöläisten keskuudessa.

Vuodesta 1972 seminaarin tiloissa toimi Raahen tietoteku. Nykyisin kampusalueella toimii muun muassa Raahen hanketoiminnan ja kehittämisen yksikkö, joka vastaa tämän kalenteri-ikkunan koristelusta.