”Kello on nelijä lyööny – lyööny!” Neljän aikana aamulla asteli palovartija Isolletorille, nykyiselle Pekkatorille, ja lähti sieltä rumpuaan pömisyttäen taas kiertelemään kaupunkia. Aamuvarhaisena unisilmissä saatiin kuulla, kun Isotori alkoi pömistä: ”Kello on viisi lyööny – lyööny!”
Rummun lyönnit herättivät kaupunkilaiset päivän askareihin.
Artikkeli on _kirjautuneille_
Kirjaudu tai luo Kaleva Media -tunnus
Voit lukea kirjautumisen takana olevia sisältöjä
Pääset kommentoimaan sisältöjä
Saat oman nimimerkin