Jou­lu­ik­ku­na 3: Han­sas­sa kum­mit­te­lee lai­van­va­rus­ta­jan leski ja kaup­pias Olivia Wil­hel­mii­na

Tiistain jouluikkunan koristelusta vastaa Raahen Kansalaistalo Jyty ry. Jouluikkuna avautuu Hansatalon Brahenkadun puoleisella sivulla.
Tiistain jouluikkunan koristelusta vastaa Raahen Kansalaistalo Jyty ry. Jouluikkuna avautuu Hansatalon Brahenkadun puoleisella sivulla.
Kuva: Vesa Joensuu

Kivi-Sovion tontin ensimmäiset rakennukset syntyivät vuonna 1812 ja rakennuttajana toimi kauppias Carl Gustaf Hedman. Hänen rakennuksensa eivät ole säilyneet. Hän oli rakennuttanut asuinrakennuksen tontin länsireunalle. Tämä oli hyvin vaatimaton satulakattoinen ja matala rakennus, joka käsitti leivintuvan, varaston ja aitan. Lisäksi hän oli rakennuttanut tontin eteläreunalle ulkorakennuksen. Varsinaista päärakennusta hän ei ehtinyt rakentaa, sillä hän joutui myymään kiinteistön tekemänsä konkurssin takia vuonna 1817.

Hedmanilta kiinteistön osti Johan Sovelius III (1770-1852). Häneltä se siirtyi Fredrik Sovelius I:lle (1778-1837). Fredrikin leski Catharina Frieman (1779-1855) rakennutti talon valmiiksi. Nykyinen päärakennus valmistui vuonna 1849. Rakennuksen mittasuhteisiin vaikuttaa poikkeuksellisen korkea kivijalka, johon jo alun pitäen sisustettiin puoti.

Catharina myi kiinteistön pojalleen Johan Sovelius IV:lle (1812-1853). Hän asui talossa vaimonsa Olivia Wilhelmiinan (o.s. Winsten 1827-1897) kanssa. Olivia oli pietarsaarelaisen kauppiaan tytär. Hänellä ja perheen kolmella pojalla oli 1/10 omistuksia Soveliusten laivoissa.

Raahen kolerakesä

Kuunari Wilkas oli rakennettu 1840-luvulla. Sen päällikkönä toimi merikapteeni Carl Albert Levón. Kun Wilkas juhannuksen 1853 tienoilla lähti matkaan, pääsi rouva Levónkin mukaan. Matka suuntautui Lyypekkiin. Tuohon aikaan laivat viipyivät satamissa viikkotolkulla, niinpä Levóneilla oli aikaa tutustua kaupungin nähtävyyksiin ja kyläillä Bencken ja Brattströmin perheessä. Brattströmeillä oli hyvin läheiset suhteet Raaheen. Vuonna 1880 laivanvarustaja Reinin Adele-tytär (1860-1886) tulisi solmimaan avioliiton Paul Brattströmin kanssa. Heidän tyttärestään Ellenistä tulisi rouva Sovio vuonna 1902.

Viikko vierähti mukavasti Lyypekissä ja tuona aikana Wilkas lossasi ja lastasi. Saksaan vietiin potaskaa. Paluulastina Raaheen tuotiin kahvia, sokeria, siirappia, konjamiinimehua, viinejä, vaatetavaraa ja sefiirilankaa, joka on makean hapokas marenki.

Kun oli päästy avomerelle, perämies toi kapteenille tiedon, että merimies Nyberg oli sairastunut ankariin vatsanpoltteisiin. Kapteeni epäili tautia koleraksi, joka tuolloin raivosi Euroopassa. Suomessa siihen sairastui tuhansia ihmisiä vuonna 1853.

Kun Wilkas saapui Raaheen, merimies vaikutti terveeltä. Kuume oli laskenut ja vatsakivut hellittäneet. Lääkäri tuli tarkastamaan miehistön ennen kuin se pääsi maihin. Hän selitti, että kun oireet ovat ohitse, myös Nyberg voi poistua laivasta. Huonosti siinä kuitenkin kävi. Vaimo sairastui ja kuoli. Koleraan menehtyi kaikkiaan 20 henkilöä, heidän joukossaan 41-vuotias Johan Sovelius IV.

Johanin leski Olivia Wilhelmiina jatkoi taitavasti kauppaliikettä ja laivanvarustusta miehensä kuoleman jälkeen. Hän sai porvarioikeudet vuonna 1853.

Hansa-talo

Raahelaiset tuntevat rakennuksen Hansa-talona. Nimi tulee talossa vuosikymmenet toimineen ravintolan mukaan. 1970-luvun alussa Raahen kaupunki hankki Hansa-talon omistukseensa, ja Raahe-opisto toimi talossa pitkään. 2000-luvun alussa Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto piti talossa majaansa. Keväällä 2012 Raahen kansalaistaloyhdistys Jyty ry sai koko talon käyttöönsä.

Olivia kummittelee

Eräänä iltana työväenopiston opettaja tuli töihin ja sytytti valot Hansan alakertaan. Ulko-ovelta johtavat portaat ylös. Pimeästä yläkerrasta kuului naisen puhetta. Puhelinkeskustelu varmaan, ajatteli opettaja ja luuli, että toimiston väki tai rehtori on vielä ilta-aikaan töissä.

Portaissa ääni kuului selvemmin, mutta toimistoissa ei näkynyt valoja. Opettaja avasi toimiston oven ja hämmentyi niin, että ihokarvat nousivat pystyyn. Talo oli autio.

Toimistossa ja kahvihuoneessa hiljaisina aikoina istuessaan ovat talossa työskennelleet henkilöt kuulleet oven kolinan ja portaita nousevat askeleet. Toisen kerroksen huoneista voi kuulla puhetta, jonka sanoista ei saa selvää, vaikka yrittää kuunnella tarkasti. Kun huoneeseen menee, on vastassa vain pimeä tila ja hiljaisuus – ja Pekkatorin liikenneympyrässä kaartavien autojen hurina.

Toistuvien outojen tapahtumien jälkeen kummitusta alettiin kutsua Oliviaksi.