Jou­lu­ik­ku­na 5: Saita Heikku teki isoja lah­joi­tuk­sia

Torstaiaamuna kannattaa kiertää Myhrbergin puiston kautta. Heikun talon ikkunan koristelusta vastaa Raahen kaupunki.
Torstaiaamuna kannattaa kiertää Myhrbergin puiston kautta. Heikun talon ikkunan koristelusta vastaa Raahen kaupunki.
Kuva: Vesa Joensuu

Fredrik Sovelius vanhemman (1778-1837) talo tuhoutui tulipalossa vuonna 1810 ja hänen tonttinsa jäi uuden Isontorin, nykyisen Pekkatori, alle. Sen tilalle hän sai entisen raatihuoneen tontin. Brahenkatu 2:ssa sijaitseva talo valmistui vuonna 1812. Fredrik Soveliuksen jälkeen talon omistivat Matts August Sovelius (1806-1870) ja Henrik III Sovelius (1817-1904).

Fredrik Wilhelm Sovelius (1880-1906) sai talon perintönä ja hänen kuolemansa jälkeen omistajana oli Jarl Sovio (1892-1940) vuoteen 1923, jolloin hän möi talon Antti Pietilälle. Pietilän omistamassa talossa oli sekä liiketoimintaa että vuokrahuoneistoja.

Raahen kaupunki osti talon Pietilän perikunnalta vuonna 1980. Omistajiensa mukaan puhutaan sekä Sovion että Pietilän talosta. Taloa on päätetty kutsua Heikun taloksi Henrik (Heikki) III (1817-1904) Sovion mukaan.

Tarkan markan mies Henrik Sovio

Henrik ei koskaan mennyt naimisiin. Hän oli nuorena rakastunut oululaiseen Liina Keckmaniin, mutta sai häneltä rukkaset. Liina solmi avioliiton Stenman-nimisen miehen kanssa. Kun perheellä oli rahavaikeuksia, auttoi hyväntahtoinen hylätty kosija heitä.

Ihmiset moittivat Henrikiä itaraksi, kun hän ei antanut anteeksi penniäkään ja kerjäläisellekin antoi vain jonkun pennin ja porttivahdille kolme penniä. Joskus vahti sai häneltä karamellin. Friimerkkejä pyyteleville poikasille hän luovutti ainoastaan yhden kerrallaan.

Hänellä oli ruoko-ongenvapoja aitassa. Kun pojat kerjäsivät niitä häneltä, hän antoi vavan, mutta oli otettava se mikä ensiksi käteen sattui. Kun merimiesten vaimot tulivat hakemaan aviomiestensä palkkoja, hän moitti heitä tuhlauksesta, kun he ostivat kahvia.

Heikku Sovio teki lahjoituksia

Helmikuun 12 päivänä vuonna 1897 tapahtui Raahen rautatiehankkeessa käänteentekevä tapaus. Valtuuston kokouksessa mukana ollut, lähes 80-vuotias suurporvari ja laivanvarustaja Henrik Sovelius jätti puheenjohtajalle kirjelmän, jossa hän sitoutuu maksamaan kaupungille 200.000 markkaa ratahanketta varten.

Patruunit kävivät usein Tukholmassa, niin myös Henrik. Eräällä matkallaan hän voitti arpajaisissa Herman Gustav af Sillénin (1857-1908) maalaaman Stridssjutning-nimisen öljymaalauksen. Kuningas Oscar II tarjoutui ostamaan taulun. Tuolloin Henrik lausui kuolemattomat sanat: ”Minä en tarvitse rahaa, mutta Raahe tarvitsee taulun.” Taulu koristaa nyt Raatihuoneen juhlasalia.

Kun Raahen museota perustettiin, Henrik lahjoitti siihen 2.000 markkaa. Vanhainkodille hän lahjoitti 50.000 markkaa ja lastenkodille 10.000 markkaa.

Hän perusti Soveliuksen sukusäätiön. Lahjoitus käsitti Rantakatu 26 -kiinteistöt ja 50.000 markkaa. Rakennus on vuokrattu Raahen museolle.

Heikun haamu vaeltelee talossa

Brahenkatu 2:n sisäpihan nurkassa seisoo ikivanha karsseri, vankityrmä, jonne entisinä aikoina pahatekijät teljettiin tekosiaan miettimään. Voisi kuvitella, että vankityrmän asukkaiden henget haahuilisivat pihapiirissä. Mutta ei.

Harmaa ukko kulkee Brahenkatu 2:n toisessa kerroksessa. Sanotaan, että hänet voi nähdä iltaisin ikkunassa. Kesäpukuun pukeutuneen miehen kalpeat kasvot häilyvät, ja silmät tarkkailevat pihalla kulkevia ihmisiä. Heikun haamu vaeltelee rakennuksen yläkerrassa ja portaikossa.

Raahen kulttuuritoimen väki teki 1990-luvulla outoja havaintoja työskennellessään talossa iltaisin. Äkisti täyspuinen toimisto-ovi paukahti kiinni, niin että töissään ollut nainen hätääntyi. Ketään ei näkynyt. Pimeästä, tyhjästä yläkerroksesta on kuultu laahaavia ääniä. Mitä vanhana erakoituneen Henrikin haamu kaipaa?