Luin vuosia sitten tutkimuksen suomalaisesta suvaitsevaisuudesta. Tutkimusta en enää hakemisesta huolimatta löytänyt, mutta tulos oli yksinkertaisuudessaan jäänyt kirkkaana mieleen: me suomalaiset olemme omasta mielestämme suvaitsevaisia. Tutkimuksessa ei siis käsitelty suvaitsevaisuutta suhteessa pahuuteen tai vääryyteen, vaan miten me yksinkertaisesti suvaitsemme sitä, jos joku toinen ihminen on erilainen.
Tutkimustulos oli mykistävä. Me suomalaiset kuvittelemme olevamme hyvin suvaitsevaisia, jopa suvaitsevaisempia kuin muiden maiden ihmiset keskimäärin. Kuitenkin samassa tutkimuksessa selvitettiin myös käytännön valmiutta suvaitsevaisuuteen. Kyselyyn vastanneista suurin osa halusi esimerkiksi, ettei lähiympäristössä asu pakolaisia. Tätä samaa keskustelua suvaitsevaisuudesta käytiin lapsuudessani Kaarinassa, jossa suunniteltiin lastenkotia eräällä asuinalueelle.