KOLUMNI
Otin syyslomalla varaslähdön isänpäivään ja luin muistelmakirjan.
Usko, toivo ja kuolema on sarja pitkiä puhelimitse tehtyjä haastatteluja, joissa pitkän linjan musiikkitoimittaja Seán O’Hagan jututtaa muusikko-kirjailija-taiteilija-kulttuuri-ikoni Nick Cavea.
Ari Väntäsen ja Sirje Niitepõldin suomentama teos on hieno ja ajatuksia herättävä kirja, mutta samalla myös fanituote ja vasta ilmestyneen albumin pitkä mainos. Eikä siinä mitään. Niinhän monissa muistelmissa ja elämäkerroissa myydään jotain.
Jos mitään konkreettista, kuten levyä, ei ole tarjolla, tarjolla on yksi versio elämästä, jonka toivotaan vakuuttavan lukijan.