Kun raahelainen Inkeri Sipola jäi eläkkeelle kätilön työstään vuonna 1994, tapahtui hänen elämässään kaksi tärkeää asiaa.
Hän ilmoittautui Raahen työväenopiston kirjoittajapiiriin sekä toiseen eläkeläisten ryhmään, jota ei löydy kirjoista eikä kansista, mutta sekin on edelleen olemassa.
Sipolaa voi hyvällä syyllä kutsua harrastajakirjoittaja emeritaksi, niin pitkä jono "pännäpiirilukukausia" hänellä on takanaan. Ryhmän julkaisemia antologioita on kertynyt niitäkin vino pino, ensimmäinen, Poukama, julkaistiin vuonna 1996.
– Ensimmäinen kirjoitus, jonka olen "vapaaehtoisesti" tehnyt aikuisena, oli naapurinemännän, vuonna 1908 syntyneen sotalesken muistokirjoitus, jonka luin hänen muistotilaisuudessaan.