Rupesin harijottelleen kirijottamista 1970-luvulla isäukon matkakirijotuskonneella. Olisin kyllä sillon ollu ihimeisään, jos Olivetti oliski yhtäkkiä – kesken innostunneimman luovuuenpuuskan ja naputuksen hurmoksen – pistäny näppäimet jummiin ja ilimottanu, että ”laite täytyy käynnistää uuelleen”. Olisin saattanu heittää italialaisen toimistotekniikan ihimeen seinään.

Nythän tämmösestä temppuilusta on tullu arkia, ku kirijottelen tietokonneella tekstinkäsittelyohojelmalla. Männä vuonna konneen käyttöjärijestelmä päivitti ihtesä kolokytä kertaa. Koska mun atk-taijoissa on parantamisen varraa, päivitykset sattu aina työpäivinä ja työaikaan.