Hätkähdän ja jään koukkuun heti ensimmäisestä hahmosta.
Kuormankantajan pimeät silmät katsovat jonnekin minun ohitseni vanhuuden laskostamista kasvoista. Mustiin verhoutunut harmaatukkainen hahmo ei ole pelottava, mutta jostakin syystä pieni, kylmäjalkainen hiiri tuntuu vipeltävän selkärankaani pitkin, kun katson hahmoa silmiin. Heti seuraava ajatus on: Kati Juvanin nuket ovat enemmän kuin mitä viisikirjaiminen sana antaa ymmärtää.
